joulu

Joulukuussa on juhlittu joulua moneen kertaan monella eri kokoonpanolla, alkaen jo itsenäisyyspäivän jälkeen suomikoulun joulujuhlassa. 

Bea (äärivasen) uskalsi tänä vuonna jo laulaa aika hyvin! Mailiksen ryhmästä oli kännykässä ainoastaan tämä tosi epätarkka kuva:

Juhlimme tänä vuonna toistamiseen oman joulun jo talvipäiväntasauksena menemällä perinteisesti joulusaunaan koko perheen voimin (yleensä saan vain joko lapset tai Vincen seuraksi).

Sitten avattiin lahjoista kaikki ne jotka olivat tulleet Suomesta ja Euroopasta. Iso kiitos kaikille kaukomaiden tontuille, tämä on omasta mielestäni (ja lastenkin mielestä) se paras joulu!

 Lopuksi syötiin rosollia, kotijuustoa, ja kalaa niin kuin muissakin suomalaisperheissä.

Sain työt valmiiksi ehkä 20. päivä, ja lähdimme sukujoulunviettoon Bromontiin 23. päivä. Siinä välissä lähinnä nukuin ja katsoin telkkaria ja nukuin lisää. Tämä lukukausi oli aika rankka työmäärältään ja myös sosiaalityömäärältään, silla jotenkin sattui sellainen lukukausi jolloin lähes joka luennon jälkeen joku oppilas jäi kertomaan henkilökohtaisista ongelmistaan. 

Lisäksi Vince melkein vaihtoi työpaikkaan (tien toiselle puolelle, kauppakorkeakouluun), ja tarvitsi ensin konkreettista apua (=aikaa) haastatteluun, ja sitten aika paljon henkistä tukea päätöksen tekemiseen sillä molemmissa paikoissa oli puolensa ja miinuksensa. Lopulta se päätti jäädä nykyiseen pestiinsä valtiotieteiden laitokseen, mutta itsestä kyllä tuntui että koko lukukausi meni tarjoten tukea oppilaille tai Vincelle. 

Onneksi tämä kaikki on nyt takana! Bromontissa menimme ensimmäisenä iltana perinteisesti metsään nuotiolle aloittamaan joulun, joskin tällä kertaa metsäporukka oli ainakin puolet pienempi kuin viime vuonna. 

Yleisestä väsymyksestä kertonee sekin että emme ottaneet juuri yhtään kuvaa joululta, eikä ainuttakaan kuvaa varsinaisesta aattoillasta.

Kirkosta on yksi kuva jossa lapset ovat Cristina-tädin sylissä tyytyväisinä siitä että saivat sen kirkkoon mukaan tänä vuonna (pakanajoukkoa on useana vuotena ollut aika hankala kiristää kirkkoon mukaan). 

Aattopäivänä Vince ja lankomies askartelivat biljardipöydän kanneksi pöytätennispöydän, ja sitä pelattiin sitten koko joulu. Vain yksi pelaaja kaatui kuusen alla olevien lahjojen päälle, ja toinen pelaaja kuuseen...

Menimme tänä vuonna Vincen isän mökille vasta 27. päivä, ja lapset jäivätkin sitten sinne viettämään joululomaa kun me ajoimme seuraavana päivänä kotiin. Vince ajaa hakemaan lapset huomenna, ja uusi vuosi vaihtuu naapureiden seurassa varmaan aika rauhallisissa merkeissä.

Mailis parlamentissa

Mailiksen koulussa tehdään viidennellä luokalla "bisnesprojekti", ja viime vuonna Mailiksen opettaja oli siis inspiroitunut sen eväissä olleistä mehiläisvahakääreistä. Lapset saivat satoja tilauksia, ja tämä aiheutti pienoisen mediahuomion: Mailis oli luokkakavereineen keväällä iltauutisten loppukevennyksen aiheena, ja lapsille suunnatussa lehdessä oli myös juttu heistä.

Viime viikolla paikallinen parlamentaarikko kutsui viidennen luokan opet ja 9 oppilasta provinssin parlamenttiin Quebecin kaupunkiin tutustumaan ja saamaan kunniamaininnan projektista. 

Meillä oli Vincen kanssa molemmilla työasioita joita ei voinut siirtää, mutta onneksi Mailis pääsi reissuun luokkakaverin äidin kanssa.

Lapset pääsivät vierailemaan parlamentissa, ja osallistumaan täysistuntoon parvelta sitä kuunnellen. Täysistunto oli kuulemma aika pitkäveteinen, mutta Mailis oli innostunut itse parlamenttirakennuksesta, ja siitä että kaikilla kansanedustajilla on oma toimisto.

 

Ehkä tässä siis istuu Kanadan tuleva nuorin pääministeri?

marraskuun kuulumisia

Marraskuu on mennyt perinteisissä merkeissä (kokeita valmistellen ja korjaten), eli keittiö näyttää aika usein tältä. Lisäksi olen sumplinut ensi vuoden töitä, ja tietysti koittanut tehdä jouluvalmisteluja myös. 

Tänä vuonna askartelimme suomikoulussakin joulutervehdyksiä suomiyhteisön vanhuksille. Lapset piirsivät ja isoimmat kirjoittivat henkilökohtaisen tervehdyksen kortteihin, ja viime viikonloppuna pakkasin kaikki kortit postittamista varten. 

Koulu- ja suomikoulutöiden lisäksi ehdin yhtenä viikonloppuna kaverin mökille kun lapsilla oli partion yöretki samalla suunnalla (Bea tosin ei viela uskaltanut jäädä yöksi). 

Mökillä sai hakata puita ja sitten saunoa pitkän kaavan mukaan. Seuraavana aamuna hoidin puunhakkaamisesta kipeytyneitä lihaksi "kaatamalla" pari pikkukuusta, joista pari pääsi kotona ovenpieleen, ja pienin pöytäkuuseksi. 

Varsinaista kuusta ei vielä olla haettu, mutta ensimmäinen satsi joulukeksejä on jo leivottu!

15 vuotta naimisissa

Lokakuussa tuli täyteen 15 vuotta sittä kun mentiin Glasgow'ssa naimisiin ensimmäisen kerran. Alunperin suunnitelmani oli juhlistaa sitä viime kesänä pysahtymällä Islantiin matkalla Suomeen, mutta hintapolitiikan takia koko suomenreissu jäikin sitten tekemättä viime vuonna. 

Päädyimme sitten varaamaan hotelliviikonlopun marraskuun alussa, jolloin anoppi oli jo suunnitellut ottavansa lapset ja lähtevänsä niiden kanssa Torontoon. Varasimme siis kaksi yötä Fairmount hotellista, jossa saimme saman huoneen jossa Japanin pääministeri oli yöpynyt kun Kanadassa jokunen vuosi sitten pidettiin G8-kokous. 

Kiva että hotelli muistaa vieraita tälläisella henkilökohtaisella viestillä! Vincent ja Fari kiittävät. 

Montebellon kylässä ei ole mitään tekemistä, eli keskityimme nauttimaan hotellin antimista. Tilasimme aamiaisen huoneeseen (luksusta!), ja sitten lueskelimme aamutakeissa. 

  

Uima-allas oli kunnostettu hotellin valmistusmisvuotta (1939) vastaavaan kuntoon, ja kävimme siellä muutaman kerran uiskentelemassa ja ihailemassa arkkitehtuuria. 

Kokeilimme myös curlingia. Se on oikeastaan lähes yhtä helppoa kuin miltä se näyttää telkkarissa, ja ihan yhtä tylsää.

Illastimme myös hotellissa, ja illan päätteksi lisäsin hiukan puita julkisen tilan takkoihin. Niissä kuluu kuulemma kolme mottia puita päivässä (meillä meni 1/3 motti vuodessa kun sai vielä olla takka....)
Aluksi vähän tuntui siltä että tylsää mennä kohteeseen jossa ei ole mitään varsinaista tekemistä, mutta oikeastaan tälläinen hotelliviikonloppu jona emme kertaakaan poistuneet hotellin alueelta olikin tosi rentouttava. Viidentoista vuoden päästä taas uudestaan!