mailiksen kaverisynttärit

Viime viikonloppu oli hyvin lapsitäytteinen, sillä lauantaina oli ensin suomikoulua (jossa opetan siis Bean ryhmää), ja sunnuntaina oli Mailiksen kaverisynttärit. Tässä kuva Bean ryhmäläisistä matkalla kohti puistoa, jossa leikimme koko koulun voimin suomalaisia pihaleikkejä.

Syyskuu on erityisen suosittu syntymäkuukausi, ja Mailiksen sosiaalinen kalenteri olikin täynnä kavereiden synttäreitä koko alkukuuksi, ja omat juhlat päästiin järjestämään vasta nyt.

Tällä kertaa juhlien teemana oli olympialaiset. Ensin osallistujat suunnittelivat maalleen lipun, jota sitten heiluteltiin avajaisseremoniassa. Olympiatulen (kynttilän) sytyttämisen jälkeen alkoivat varsinaiset kisat; lajeina muunmuassa saappaanheitto, takaperinjuoksu, ja viesti (jossa kaikki lapset olivat samassa joukkueessa). Paria vierasta taisi hiukan harmittaa että kisat olivat kokonaan leikkimieliset eikä kukaan edes laskenut pisteitä, mutta parempi näin kuin häviäjiä lohdutellessa. Lopuksi kaikille jaettiin kultamitalit, ja urhelijat siirtyivät syömään kakkua ja avaamaan lahjoja.

Mailiksen mielestä juhlat menivät hyvin, ja vanhemmistakin tuntui siltä. Viime vuonna osallistujat olivat vastahakoisempia tekemään suunnittelemiani juttuja, mutta se saattoi eri ohjelman lisäksi johtua siitä että kokoonpano oli aika erilainen tänä vuonna (Mailis valitsi kutsuvieraat ensimmäkseen kriteerillä "kutsuin niitä kavereita joita en kutsunut viime vuonna"). Toinen ero viime vuoteen oli että rekrytoimme Vincen nuorimman siskon Jeannin mukaan ohjaamaan olympialaisia, ja saamme hänet toivottavasti apuun ensi vuonnakin.  Aikuiset olivat kyllä aika voipuneita iltapäivän jälkeen, ja juhlistivat onnistuineita juhlia viinilasillisella lähes heti viimeisen vieraan poistuttua. Onneksi oli niin hyvä ilma että voitiin olla ulkona koko ajan, sillä meidän pieneen kotiin olisi aika huonosti mahtunut yhdeksän erittäin energistä kolmasluokkalaista (+Bea, joka jännitti kotikutoista avajaisseremoniaa niin paljon ettei uskaltanut ollenkaan kävellä "areenalle" ilman isosiskoa). 

lisää naapurin remonttia

Naapurin remontti etenee, mutta välillä on tuntunut siltä ettei valoa näy ollenkaan tunnelin päässä... Yllä on kuva parkkipaikasta joka tuli "kuntoon" sen jälkeen kun kävin kysymässä urakoitsijalta että milloinhan saisin parkkipaikan entisenlaiseen kuosiin, että voimme taas alkaa parkkeerata omaan pihaan yli kuukauden tauon jälkeen. Kävihän se sitten äkkiä, mutta
a) Tässä piti olla siellaista pientä pyöreää kiveä jolla on kiva kävellä paljain jaloin (jollaista itse ostimme siihen monta säkkiä lisää viime kesänä). Ei siis tälläistä isoa soraa.
b) Soran piti loppua tuohon talon nurkalle (ei aitaan), ja siitä eteenpäin piti olla nurmikkoa
c) Parkkipaikka oli ennen juuri ja juuri kahden auton levyinen (nyt se on puolentoista), ja sitä piti leventää naapurin suuntaan jotta lakkaamme kolhimasta toistemme autoja.

Eli ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta onko tuolla nyt niin välilä koska joitain päiviä myöhemmin tuo talojen väliin jäävä alue näytti tältä:

Naapuri päätti siis samaan konkurssiin vaihtaa katon, ja siinä on vanha katto otettu alas. Takakuisti oli siis taas täynnä roskaa, ja lisäksi kattomiehet iskivät tikkaansa kursailematta kuunliljoihini. No, onneksi ehdin sanomaan että rhododenron on sekä uusi että aika tyyris kasvi, ja sitten kattomiehet käänsivät tyhjän roskiksen sen päälle suojaksi. He myös aloittivat remontin aamulla kello 6:15, ja olivat heti puoli seitsemän jälkeen meillä koputtamassa oveen ja kysymässä onko parkkipaikalla oleva auto meidän, ja voisiko sen tulla heti siirtämään (auto oli sen saman naapurin jonka kattoa ne repi alas). Oma herätyskelloni olisi soinut vasta seiskalta. 

Eilen sama naapuri kysyi voinko vahtia hänenkin tytärtään vanhempainillan aikana, ja sitten en enää saanut oltua hiljaa kaikista näistä remonttihaitoista (lapsen kyllä otin meille illaksi). Naapuri oli ihan että "Ai kamala, en ollut ollenkaan ymmärtänyt miten paljon haittaa tästä on teille!" (mies???), ja lupasi heti alkaa korjaamaan tilannetta. Samana iltapäivänä urakoitsija pitkin hampain sanoi menevänsä ostamaan uutta, kalliimpaa pihakiveä omasta pussistaan, ja laittavansa parkkipaikat kuntoon. Naapuri lupasi siivoavansa itse naulat ja muut kattoroskat talojen välistä, ja saimme mielestäni hoidettua koko keskustelun niin että kummallekin jäi ihan hyvä mieli (itse pyysin anteeksi etten ollut sanonut näistä ennen kuin vasta sitten kun kamelin selkä oli jo katkennut). 

Mutta ilmeisesti naapurille jäi kuitenkin hiukan huono omatunto, sillä loppuillasta sain sähköpostiin lahjakortin spa-hoitoihin! Kylpylähoidoilla ja (toivottavasti) vihdoinkin kunnollisella parkkipaikalla jaksan varmaan ensi kesään asti, eli siihen että saadaan nurmikko talojen väliin. 

juhlahumuviikonloppu

Mennyt lauantai oli aikataulutettu suunnilleen minuutilleen lähinnä juhlamenojen kanssa. Aamulla suuntasimme ensin torille ostamaan kukkia päivän viimeiseen menoon, ja heti paluumatkalla tuli hidastus ja aikataulut meinasi mennä piloille: naapuri myi pihakirppiksellä pientä puista leikkikeittiötä, ja se piti käydä nappaamassa sieltä Bealle. 

Heti kirppisostoksen jälkeen kiirehdimme lasten kanssa syksyn ensimmäiseen suomikouluun. Eteisessä vasemmalla toinen suomikoulukasseista, ja oikella ne torilta ostetut kukat ämpärissä. Suomikoulussa vedän edelleen Bean ryhmää, ja tänä vuonna tuntuu oppilaitakin olevana oikein kivasti. 

Suomikoulun jälkeen tulimme kotiin lounaalle ja tekemään kukka-asetelmat, ja sitten siirryimme tien toiselle puolelle tämän oranssipaitaisen pojan 2v-synttäreille. Itselläni on kädessä lasi roséeta, mikä tulee suomikoulun jälkeen ihan tarpeeseen, sillä kuudella 3-4 -vuotiaalla on koko ajan nälkä, pissahätä, ikävä äitiä, maalia hiuksissa, tai muuten vaan joku juttu joka vaatii huomiota pääasiallisen opetusaktiviteetin lisäksi. 

Mailis vietti ison osan ajasta tehden kasvomaalauksia.
Ehdimme olla täällä vain vajaan pari tuntia, sillä illaksi olimme menossa Vincen äitipuolen Danièlen 60-juhliin. Ei muuta kuin toinen mekko päälle, kukat autoon, ja menoksi.

Tässä sankari itse oikealla avaamassa lahjoja, ja vasemmalla sohvalla Vincen äiti lasten vieressä.

Tässä Vincen sisko Simone (Danièlen tytär siis), eli lasten Tante Simone.  

Vielä iltapäivällä luvattiin illaksi ukkoskuuroja, mutta onneksi niitä ei tullut, sillä juhlapaikalla olisi tullut aika tiiviit tunnelmat jos oltaisiin jouduttu olemaan sisällä vaikka juhlijoita ei kovin montaa ollutkaan. Ilta oli kuitenkin lämmin ja sadeton (joskin niin tuulinen että koko ajan oli jonkun mekko korvissa). Ihan hirveän myöhään emme juhlineet sillä lapset halusivat kotiin nukkumaan, ja meitäkin ramaisi aika kovin minuuttiaikataulutetun päivän jälkeen. Sunnuntaina onneksi nukuimme kaikki pitkään (Mailiskin vähän pidempään kuin yleensä), ja sitten puuhailimme kaikkea pientä kotinurkissa loppupäivän.

mailis 8v!

Mailis täytti kahdeksan tasan viikko sitten, mutta sen jälkeen on muka ollut kaikenlaista arkitouhua ja kuvat on jääneet laittamatta. Mailiksen viralliseksi synttäripäiväksi osui täällä sopivasti pyhäpäivä vaikka maanatai olikin.

Synttärisankarin päivä alkaa perinteisesti kakkuaamiaisella sängyssä, mutta Mailiksen aamuun omat haasteensa tuo se että hän viikonloppuisin usein herää puolitoista tuntia ennen muuta perhettä. Tätä silmälläpitäen se vaihtoi edellisenä iltana kaikki sänkynsä Aku Ankat ja muut kirjat, että jaksaisi aamulla lukea sängyssä riittävän pitkään.  

Syyskuu on ollut niin lämmin että tässäkin uniasussa on ollut viimeviikonloppuun asti vähän liian kuuma. Lahjaksi sankari sai ukulelen, jota nyt pitäisi ruveta soittamaan papan oheistuksella (äitin pitäisi vissiiin vähän organisoida näitä "soittotunteja" että päästäisiin alkuun). Loppupäivä vietettiiin ihan vaan naapurustossa kavereiden kanssa ja grandmaman uima-altaalla, ja kaverisynttärit järjestetään vasta parin viikon päästä.
Suurin muutos kahdeksanvuotiaan elämään taisi olla se että päätimme viime viikolla että Mailis alkaa kävelemään myös koulusta kotiin yksin (aamuisin se on mennyt sinne yksin jo keväästä asti). Loppuviikosta kävin vielä kuitenkin hakemassa Mailiksen koska satoi, ja sekös kiukutti itsenäistä kolmasluokkalaista.