talviurheilua

Reissusta on palattu ja reipas talvi-arki on päässyt vauhtiin! Koulussa ei täällä harjoitella samalla tavalla talvilajeja kuin Suomessa, eli vanhemmilta vaaditaan vähän enemmän aktiivisuutta.
Vince isäpuoli toi kotoaan meille kassillisen Vincen siskojen vanhoja luistimia, joten nyt meillä on Mailikselle moneksi vuodeksi kokoja varastossa.

Viime talvena luistelimme muistaakseni vain kahtena päivänä, ja Mailis oli tosi arka liikkumaan luistimilla. Viime viikonloppuna se kuitenkin innoistu niin paljon aiheesta että olimme jäällä oikein molempina päivinä! Sekin auttoi että tällä kertaa oli naapurit mukana luistelukentällä.

Mailis kaatui aika monta kertaa enemmän kuin viime vuonna, mutta sunnuntaina luistelu sujui paljon paremmin kuin lauantaina! Jos tästä tulisi vielä vaikka meidän yhteinen talvipuuha.

Runsaan ulkoilun jälkeen sisarukset olivat illalla näin sopuisia:

Omista vanhemmista ei oikein ole hiihdonopettajiksi, mutta onneksi isovanhemmat huolehtivat siitä puolesta. Tänään Mailis lähti heti aamusta Vincen isän mökille yökylään, ja hetki sitten sieltä tuli tämä kuva ja viesti että Mailis oli jaksanut hiihtään kaksi kilometriä aamupäivällä.

Me sillä aikaa nautitaan yhden lapsen rauhasta. Käytiin aamulla asioilla ja ravintolassa syömässä, ja illaksi kutsuttiin kavereita meille syömään. Hassua miten paljon rauhallisempaa on heti kun kotona on vain yksi lapsi (tai ehkä se johtuu vaan siitä että kotiin jäi se rauhallisempi lapsi).

Suomessa - osa 3

Koiria koiria koiria!

Mummin luona on kaksi koiraa (ja kolme kissaa), ja joka kerta Bea pelkää niitä aluksi. Ne kuitenkin ovat koko ajan jaloissa, eli äkkiä se niihin tottuu. Hetken päästä Beakin uskaltaa jo taluttaa koiria.

Illalla (ja päivälläkin) voi olla talvella niin pimeää että tarvitsee otsalamppua ulkoiluttamiseen.

Tänä aamuna lunta oli tullut niin paljon että rekikoira Abu pääsi hommiin! Kuulemma Mailis joutui ylämäessä vähän avittamaan vanhaa koiraa potkimalla lisävauhtia, mutta muuten meni oikein hyvin. Ja oli jännää.

Saunomisen ja kelkkailun lisäksi yksi suomalaisin kokemus lapsille tällä reissulla saattoi olla makkaranpaisto Kaapojen laavulla. Lunta satoi hiljalleen ja pakkasta oli vajaa kymmenen astetta, eli tunnelma ihan kohdallaan.

Aika on mennyt hirmunopeasti, ja huomenna me sitten jo lähdetäänkin kohti kotia!

Suomessa - osa 2

Perjantaina ajoimme vielä uudestaan yökylään mynämäelle. Lapset ovat ensimmäistä kertaa innoissaan saunomisesta, ja saunoimme isomummilassa jo toista kertaa reissun aikana! Lasten mentyä nukkumaan avasimme saunakuohuvan mummin kanssa, ja juorusimme taas yömyöhään.

Seuraavana aamuna ajoimme Turkuun Sinin luo. Treffasimme kaupungilla ja ehdimme käydä syömässä ja nopsasti Finlaysonin kaupassa ennen päiväuniaikaa. Päikkäreiden jälkeen lähdimme ulkoilemaan ensin puistoon...

 .. ja sitten lumettomaan pulkkamäkeen jossa laskimme niin kauan että liukurit olivat ihan säpäleinä. Näistä kuvista näkee myös miten pimeää Suomessa on tähän aikaan vuodesta. Olinkin jo ihan unohtanut että vaikka päivänvaloa on vain tunti tai pari vähemmän kuin meillä Montrealissa, aurinko pysyy täällä koko ajan tosi matalalla ja valo on kirkkaimmillaankin vähäistä.

Illalla leikittiin majassa taskulampun kanssa koska sisälläkin oli hämyistä.

 Ja syötiin.

Seuraavana päivänä kylään tuli Sinin sanojen mukaan "koko Raisio", eli Niina ja Ilkka, Noora ja Markus, ja Pirkko ja Petterikin! Juotiin kahvia, juteltiin, ja leikittin jo aika ison lapsikatraan kanssa. Ennen lähtöä istutettiin lapsikatras sohvalle kuvaamista varten, mutta näin ison lauman kanssa on vaikea varmistaa että kaikki ovat kuvausvalmiudessa. Tämä oli kuvista paras...

Ja suurin osa oli suunnilleen tälläisia.

Simosta ja Beasta tuli hyvät kaverit yönylireissun aikana, mutta Mailis hiukan valitteli ettei hänelle ole ollut yhtään ikäistään seuraa. Että ehkä ihan hyvä että lähtö kotiin on keskiviikkona.

Suomessa - osa 1

Saavuimme Suomeen viime perjantaina! Vaikka vähän jännitin lentomatkaa etukäteen (viimeksi se oli aika kaaottinen kun Bea oli 20kk), niin tällä kertaa se ei juuri olisi voinut mennä paremmin. Molemmilla lapsilla oli oma istuinpaikka ja tila oli kaikilla riittävästi. Molemmat jaksoivat katsoa telkkaria, ilmoittivat vessahädästä ajoissa (ja pysyivät pidättämään tarpeen vaatiessa), eivät kinasteellet, ja tottelivat hyvin. Ja ensimmäistä kertaa pääsin koneessa yksin käymään vessassa sillä aikaa kun Mailis "vahti" Beaa istumapaikoilla! Molemmat lapset nukkuivatkin suhteellisen paljon (ja vielä samaan aikaan), joten paljon tämän leppoisammin ei matka juuri olisi voinut mennä.

Ensimmäisenä yönä nukuimme 13-14 tuntia, ja sitten Sini, Valter ja Simo saapuivatkin meitä katsomaan. Näin Simon viimeksi kun se oli 4kk vanha, joten ero tomeraan kaksivuotiaaseen serkkupoikaan oli huima. Simo ja Bea vähän kinastelivat samoista leluista (varsinkin kamalasta jättisuuresta puhallettavasta mainosbanaanista), mutta muuten lapset tulivat hyvin toimeen keskenään. Valter jaksoi ihanasti leikkiä barbeilla Mailiksen ja Bean kanssa lähes koko päivän, pisteet siitä!

Tässä kuvassa leikitään tähtisadetikuilla koiranlenkityksen jälkeen.

Sosiaalinen kalenteri on ollut aika piukassa tulon jälkeen: heti seuraavana päivänä menimme Karon luo Saloon, ja vietimme rennon päivän Karon, Vernerin ja Minnan kanssa. Maanantaina ajoimme Keravalle mummia ja enoja katsomaan, ja tiistaina lähdimmekin heti aamupäivästä Mynämäkeen toisen mummin luo yökylään. 

Pakkanen on kiristynyt -20 asteeseen, ja ainut ulkoilut sunnuntain jälkeen on ollut siirtyminen autoon, ja pikainen käväisy haudoilla eilen. Onneksi ilta meni oikein rattoisasti sisälläkin. Lapset katsoivat tietokoneelta lumikuningatar-balettia mummin kanssa, ja menivät sitten aika vähillä muminoilla nukkumaan. 

Katsoimme sen jälkeen mummin kanssa Downton Abbeyn ja joimme hiukan viintä, ja sitten kanavasurffaillessamme huomasimme että sieltä tulee nuorten jääkiekkomaailmanmestaruuden loppuottelu Suomi-Venäjä. Venäjä teki tasoitusmaalin kun aikaa oli jäljellä vajaa 4 sekuntia, ja peli meni jatkoajalle. Siinä erätauolla mummi sanoi että "tuolla olisi pieni pullu kuoharia, avataanko se jos Suomi voittaa?", ja heti perään "tai jos avataan varmuudeksi heti jos Suomi ei voitakaan?". Katsoimme sitten siinä voittojuomaa siemaillen miten Suomi onneksi teki ratkaisevan maalin. 

Saattaa siis johtua kaikeasta tästä  hauskasta että Bealle nousi viime yönä kuume, emmekä harmiksemme päässetkään Lilja-ikkuserkun synttäreille tänään. Kuume saattaa tosin johtua vesirokostakin, sillä Simo sairastui siihen juuri sen jälkeen kun he kävivät täällä. Toisaalta siis hyvä että treffailtiin tehokaasti heti matkan alkuun, mutta toivon kovin että Bea tästä tokenee nopeasti emmekä joudu viettämään loppumatkaa sairastuvalla.