remonttikesä - osa 2

Toinen remonttipostaus on hölmöläisen (eli meidän) remonttimysteeri: Huomaatko mitä eroa on "ennen" ja "jälkeen" kuvilla? 

Jääkaappi ennen...

... ja jälkeen:

Makuuhuoneen vaatekaapit ennen:

Ja jälkeen:

No, oliko mitään eroa?

.
.
.

Jääkaappi siis oli alkujaan sellainen vanhuudesta kellastuneen valkoinen, ja esimerkiksi kahvoja oli mahdoton enää saada puhtaaksi. Sain sitten Vincen ylipuhuttua että maalaan sen (joo! jääkaapin voi oikeasti maalata!). Siitä alkoi sitten tämän parisuhteen pahin värierimielisyys. Mielestäni keittiön väreihin sopi parhaiten joku pinkin, vaaleanpunaisen tai liilan sävy (esim malva! tai fuksia!). Vince sanoi että maalaa vaan, mutta et millään "tyttövärillä" (eli pinkilla tai liilalla). Sininen ei käynyt koska haluan eroon siitäkin vähästa sinisestä mita keittiössä jo on koska se sopii mielestäni huonosti yhteen vihreän kanssa. Vihreä ei käy koska siellä on jo niin montaa eri vihreän sävyä. Oranssi, keltainen, ja punainen tuntui liian hyökkäävillä pieneen tilaan, ja kaikki taitetut sävyt niistä tuntui likaisilta.
Nyt sävy on siis tuollainen aaaaavistuksen harmahtavan vaaleanpunainen (joka värikartassa näytti vain harmaalta ja siksi Vince suostui siihen). Kukaan ei ole kommentoinut sitä livenä, eli se näyttää luonnossa ihan yhtä valkoiselta kuin kuvassakin.

Yläkerran kaapisto koko vähän samanlaisen kohtalon. Nuo väsahtäneen oloiset ikea-kaapit siis tulivat talon mukana, ja me ehdittiin jo miettiä että teetettaisiin siihen joku kiva vaatekaappi sitten kun joskus on rahaa. Sitten uutenavuotena keksin että eikun nehän voi vaan maalata.
Maalasin ne kellarista löytyneellä vanhalla öljymaalilla (ovet siirrettiin projektin ajaksi autotalliin maalikäryjen takia), tavoitteena sellainen "moneen kertaan maalattu vanha puupinta" -look. Lisäksi tilasin Etsystä siihen vanhat puuvetimet. Vaikka kuvista tosiaan ei juuri huomaa eroa, niin tämä oli kyllä enemmän hommansa värtti kuin jääkaappi. Nyt tuntuu että vaatekaapit sopivat paremmin talon henkeen, ja ne näyttävät jotenkin ryhdikkäämmiltä. Tämä "remontti" hoitui uusien vetimien hinnalla, joten se tuli aika paljon halvemmaksi kuin mittatilauskaapiston teettäminen.

remonttikesä - osa 1

Viime syksynä tuntui siltä että kylläpäs saatiin paljon aikaiseksi - koko talo asumiskuntoon; kellarista öljytankki ja vanhat kattopahvit pois; keittö ja kellarin seinät ja lattiat maalattua; ja paljon pikkujuttuja. Jotenkin silloin jopa tuntui siltä että seuraavana kesänä ei edes tarvitse juuri mitään tehdä. No ihan melkein niinhän se meni.

Talven aikana esimerkiksi tämä yläkerran tasanteen valo+tuuletin alkoi ärsyttämään koko ajan enemmän. Se oli liian tummanruskea ja ihan liian suuri tuohon tilaan.

Onneksi Vince on aika hyvin opetellut tekemään pieniä sähkötöitä viimeisen vuoden aikana, ja saatoin katsella netistä uuden (vanhan) tuulettimen jonka Vince sai pienen kiroilun jälkeen asennettua!

Uusi tuuletin on paljon pienempi ja sirompi, ja ilahduttaa joka kerta kun näen sen. Vanhaa käytettiin kaukosäätimen kautta, mutta uusvanhaa vedellään noista vetimistä jos halutaan käyttää tuuletinta (sekin sopii paremmin tähän taloon).

Mainitsinkin aiemmin että maali kupruilee pois rappauksen päältä talon yhdeltä sivulta, ja stressaa Vinceä suunnattomasti. Maalia lähtikin paljon luultua enemmän kun sitä alkoi rapsuttelemaan.

Vince otti kuitenkin selvää miten rapattua seinää maalataan, ja viime sunnuntaina se sitten vihdoin keikkui rappusilla ja paikkasi seinän maalin!

Talon toisella sivulla oli toimimaton ulkovalo ja sen seinään pultattu johto joka sittemmin oli leikattu poikki. Pienen suosteuttelun jälkeen Vince ruuvasi senkin irti seinästä, paikkasi rappauksen ja maalasi jäljet piiloon. Omakotitalo vaatii yllättävän paljon korjausta, mutta on ollut tosi kiva huomata että paljon pystyy tekemään itsekin, ja varsinkin että Vincekin on ihmeellisesti kiinnostunut näistä hommista! (Ennen talon ostoa se oli varmaan pitänyt ruuvimeisseliä kädessään alle 10 kertaa koko elämässään).

mailis mökillä

Mailis siis vietti tällä viikolla 3 yötä Vincen isän ja Danièlen kanssa mökillä. Vincen isä laittoi aina välillä sieltä kuvaviestejä, ja tässä siis kooste Mailiksen mökkireissusta. Paljon ainakin kalastettiin...

 ja uitiin. Lisäksi he ainakin pyöräilivät ja syövät sushia iltaruuaksi.

Sunnuntaina Mailis ja isovanhemmat ajelivat Liisa ihmemaassa -teemapuistoon, ja siellä kuulemma oli tosi kivaa. Sopivasti Mailis luki tämän kirjan pari viikkoa sitten kavereiden luona (perheen tyttären nimi kun oli Alice, eli Liisa alkuperäiskielellä).

 Mailis ja Danièle viikinkilaivan kyydissä.

 Reissun ehdoton huippu oli kuitenkin vierailu matelijanäyttelyyn (?), missä Mailis sai käärmeen kaulaansa!

Terveisiä vaan Suomeen mummille!

Bea 3v!

Bea täytti viime viikolla kolme vuotta, ja sitä juhlittiin pienimuotoisesti sukulaisten kanssa. Varsinainen syntymäpäivä oli lauantaina, mutta koska juhlinnat oli sunnuntaina, sai Bea myös elää uskossa että sunnuntai oli se varsinainen päivä. 

Bea tuli meidän huoneeseen seitsemän jälkeen aamulla ja sanoi haluavansa pukea ja mennä alakertaan. Sanoin että ei kun mene takaisin sänkyyn odottamaan niin tuon sulle sinne kakkua. Bea vastasi "ei koska sitten lakanat tulee ihan likana". Sain sen kuitenkin suostuteltua syömään muffinsin varovasti sängyssä.

Sitten availtiin lahjoja Suomesta, joista ainakin tämä My Little Pony osui ihan nappiin.

Kysyin sankarilta millaisen kakun se haluaisi, ja Bea sanoi että muumikakun. Muistin miten kävi kun Mailis pyysi muumikakkua viisi vuotta sitten, ja menin tällä kertaa siitä mistä aita on matalampi, ja koristelimme kakun tiskatuilla muovimuumeilla. Mailis askarteli kakun päälle nimibanderollin sillä aikaa kun Bea tiskasi muumeja. Kakun leivontaan ja koristeluun meni itseltä kaksi ja puoli jaksoa Midsomer Murdersia lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Bea pyysi että synttäreille kutsutaan hoitokaverit, mutta vähän tylsästi päätin ettei kutsuta... Niistä on suurin osa Beaa huomattavasti nuorempia, ne perheet on meille (ja toisilleen) aika vieraita, ja lisäksi en halunnut että muille tulee paineita kutsua meidät juhliinsa. Tästä jäi kuitenkin vähän huono mieli, joten kutsuin sitten Bean parhaan hoitokaverin (sen ainoan tytön) meille leikkimään seuraavalla viikolla (hoitopaikka on nyt kesälomalla). Onneksi se taisi olla ujosta Beasta ihan riittävää.  

Tässä vielä pari kesäkuvaa kolmevuotiaasta. Käytiin joku ilta jäätelöllä hellepäivän lopuksi:

Ja tässä kuvassa Bea on kapsäkkeineen valmiina lähtemään grand-papan mökille viime lauantaina.

Olimme siis Vincen isän mökillä yhden yön, ja sen jälkeen Mailis jäi sinne vielä kahdeksi yöksi (ja pääsi ensimmäistä kertaa kalastamaan!). En tiedä johtuuko tästä kesälomasta vai mistä, mutta tuntuu että kotona on ollut nyt niin hiljaista että isosiskon paluu tänään on oikein odotettua meidän kaikkien puolesta.

P.S. Laitoin kuvat isompina ja muokkasin vähän blogipohjaa. Hyvä? Huono? Ihan sama?