tiistai 4. elokuuta 2015

mailis mökillä

Mailis siis vietti tällä viikolla 3 yötä Vincen isän ja Danièlen kanssa mökillä. Vincen isä laittoi aina välillä sieltä kuvaviestejä, ja tässä siis kooste Mailiksen mökkireissusta. Paljon ainakin kalastettiin...
 ja uitiin. Lisäksi he ainakin pyöräilivät ja syövät sushia iltaruuaksi.
Sunnuntaina Mailis ja isovanhemmat ajelivat Liisa ihmemaassa -teemapuistoon, ja siellä kuulemma oli tosi kivaa. Sopivasti Mailis luki tämän kirjan pari viikkoa sitten kavereiden luona (perheen tyttären nimi kun oli Alice, eli Liisa alkuperäiskielellä).
 Mailis ja Danièle viikinkilaivan kyydissä.
 Reissun ehdoton huippu oli kuitenkin vierailu matelijanäyttelyyn (?), missä Mailis sai käärmeen kaulaansa!
Terveisiä vaan Suomeen mummille!

Bea 3v!

Bea täytti viime viikolla kolme vuotta, ja sitä juhlittiin pienimuotoisesti sukulaisten kanssa. Varsinainen syntymäpäivä oli lauantaina, mutta koska juhlinnat oli sunnuntaina, sai Bea myös elää uskossa että sunnuntai oli se varsinainen päivä. 
Bea tuli meidän huoneeseen seitsemän jälkeen aamulla ja sanoi haluavansa pukea ja mennä alakertaan. Sanoin että ei kun mene takaisin sänkyyn odottamaan niin tuon sulle sinne kakkua. Bea vastasi "ei koska sitten lakanat tulee ihan likana". Sain sen kuitenkin suostuteltua syömään muffinsin varovasti sängyssä.
Sitten availtiin lahjoja Suomesta, joista ainakin tämä My Little Pony osui ihan nappiin.
Kysyin sankarilta millaisen kakun se haluaisi, ja Bea sanoi että muumikakun. Muistin miten kävi kun Mailis pyysi muumikakkua viisi vuotta sitten, ja menin tällä kertaa siitä mistä aita on matalampi, ja koristelimme kakun tiskatuilla muovimuumeilla. Mailis askarteli kakun päälle nimibanderollin sillä aikaa kun Bea tiskasi muumeja. Kakun leivontaan ja koristeluun meni itseltä kaksi ja puoli jaksoa Midsomer Murdersia lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Bea pyysi että synttäreille kutsutaan hoitokaverit, mutta vähän tylsästi päätin ettei kutsuta... Niistä on suurin osa Beaa huomattavasti nuorempia, ne perheet on meille (ja toisilleen) aika vieraita, ja lisäksi en halunnut että muille tulee paineita kutsua meidät juhliinsa. Tästä jäi kuitenkin vähän huono mieli, joten kutsuin sitten Bean parhaan hoitokaverin (sen ainoan tytön) meille leikkimään seuraavalla viikolla (hoitopaikka on nyt kesälomalla). Onneksi se taisi olla ujosta Beasta ihan riittävää.  

Tässä vielä pari kesäkuvaa kolmevuotiaasta. Käytiin joku ilta jäätelöllä hellepäivän lopuksi:
Ja tässä kuvassa Bea on kapsäkkeineen valmiina lähtemään grand-papan mökille viime lauantaina.
Olimme siis Vincen isän mökillä yhden yön, ja sen jälkeen Mailis jäi sinne vielä kahdeksi yöksi (ja pääsi ensimmäistä kertaa kalastamaan!). En tiedä johtuuko tästä kesälomasta vai mistä, mutta tuntuu että kotona on ollut nyt niin hiljaista että isosiskon paluu tänään on oikein odotettua meidän kaikkien puolesta.
P.S. Laitoin kuvat isompina ja muokkasin vähän blogipohjaa. Hyvä? Huono? Ihan sama?

perjantai 24. heinäkuuta 2015

anopin häät

Vincen äiti meni naimisiin pari viikkoa sitten, ja lapset olivat kukkaistyttöinä.
Olin aika varma että Bea ei haluaisin osallistua mihinkään koko juhlakansan edessä, mutta yllätyksekseni se suostui kuitenkin kävelemään morsiusparin edessä.
Bea tehtävä oli myös antaa sormukset oikealla hetkella, mutta se epäröi hetken liian kauan, ja toimelias isoisko nappasi sormukset ja hoiti homman loppuun.
Hääaamuna väänsin siis kukkaseppeleitä lapsille, ja toivoin että ne vievät huomion siitä ennen anopin käskystä huolimatta vienyt Mailista kampaajalle hääkampauksen tekoon. Joka tapauksessa juhlapäivä oli niin helteinen ja kostea ettei paremmistakaan kiharoista olisi ollut tässä vaiheessa enää mitään jäljellä.
Osa juhlakansasta jäi häähotelliin yöksi, mutta onneksi me olimme päättäneet ajaa illalla omaan kotiin nukkumaan. Varsinkin seuraavana aamuna oli tosi kiva herätä kotoa eikä juhlapaikalta. Ja lapsetkin jaksoivat tosi hyvin melkein puoleen yöhön asti.

Tällä viikolla Mailis oli "päiväleirillä" taidemuseossa ja Bea päivähoidossa ennen hoitopaikan kesälomaa, ja olen itse sillä aikaa koittanut saada pieniä taloprojekteja eteenpäin, mutta tuntuu siltä että viikot menevät ohi kamalaa vauhtia eikä mikään tule valmiiksi. Koitan muistuttaa itseäni siitä että viime vuonna me oltiin oltu täällä vasta 3 viikkoa, ja aika paljon saatiin aikaiseksi vielä ennen koulujen alkua.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

lomapäivät

Äitin lähdettyä minulla ja lapsilla alkoi virallisesti kesäloma. Opetan itse koko kesän kahta kurssia, mutta molemmat kurssit ovat perjantaisin, eli ma-to olen kotona lasten kanssa (olen opettanut nämä kurssit jo kaksi kertaa, eli valmistelua ei juurikaan ole). Bea käy perjantaisin hoidossa hoitopaikan kesälomaan asti, ja Mailista taas tulee Vincen nuorin sisko Jeanne vahtimaan perjantaisin. 

Ennen loman alkua suunnittelin miten lasten kanssa vietämme kiireettömiä ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikessa rauhassa aika hurjasta keväästä toipuen. No, se rauhallisuus kestää aamuisin noin 30 minuuttia ennen kuin jompi kumpi lapsista alkaa kiusamaan siskoaan, ja se kinastelu jatkuu sitten iltaan asti. Välillä valitetaan siskon lisäksi siitä että on nälkä, tylsää, jano, kuuma tai kylmä. 

Kahden ensimmäisen kotipäivän jälkeen totesin että minun on muututtava tarhatädiksi ainakin osaksi päivää mikäli aiomme olla kaikki hengissä vielä syyskuussa.
Torstaina lähdimmekin sitten ensimmäisten aamutappelujen jälkeen puistoon riehumaan. Otin mukaan eväät lapsille ja itselle aamuteet termokseen, ja lasten kiipeillessä telineillä teen saikin nautittua paremmin kuin kotona jatkuvasti kinasteluja sovitellessa. Päästyämme kotiin olikin jo lounasaika, ja sitten on Bean päiväuniaika (mikä onni että se vielä nukkuu päiväunet lähes joka päivä!). Sillä aikaa Mailis saa katsoa videoita tietokoneelta, ja äiti tehdä mitä haluaa.
Iltapäivällä siivosimme Bean leikkimökin, joka oli jäänyt vähän hämähäkkien armoille. Saatuamme kaikki hämähäkinseitit pois sinne mahtui vanhoista sohvanpäällisistä leikattua matto ja koristenauha, ja pari pöytäliinaakin.

Tänään maanantaina Mailiksen luokkakaveri meille heti aamusta, ja jouduin sovittelemaan riitoja vain pari kertaa. Ehkä tämä siis kohta alkaa tuntua ihan kesälomalta eikä jatkuvalta erotuomaroinnilta.