pöh

Meillä oli hauskoja viikonloppusuunnitelmia kavereiden kanssa, mutta hoidossa riehunut vatsatauti tarttui tänään sitten kuitenkin Beaan. Siitäkin huolimatta siis että pidettiin se varoiksi maanatai ja tiistai kotona. Potilas on kovin virkeän oloinen muuten paitsi silloin kun oksennus tulee. Nyt se nukkuu pyyheiden päällä meidän sängyssä (että ei yöllä tarvitse vaihtaa lakanoita), ja sanoi ennen nukahtamistaan että "minun naama kuuluu laittaa ämpäriin".

hiihtoloma

(Lasten) hiihtoloma oli ja meni! Aikuisista ei kumpikaan ottanut lomaa (itse opetin kahtena päivänä), joten vuorottelimme Vincen kanssa lastenhoidossa. Hiihtoloma aloitettiin kasvitieteellisessä puutarhassa, missä oli kasvien lisäksi yhdessä salissa valtavasti perhosia lentelemässä vapaana. Bea puhui innoissaan perhosista koko matkan, ja sanoi etta halusi etta sininen perhonen istuu hänen päälleen. Päästyään perhoshuoneeseen se ilmoitti heti ovella että yksikään perhonen ei sitten saa koskea häneen. Yksi perhonen istui Mailiksen hiuksiin, mutta ikävä kyllä siitä ei ehditty ottaa kuvia.

Hirveät pakkaset lauhtuivat viimein siedettäviin lukemiin, ja Mailis pääsi kokeilemaan luistelua ensimmäisen kerran elämässään. Se meni ihan kohtalaisesti, ja äitikin muisti miten luistellaan eteenpäin (muistelisin että osasin ihan hyvin luistella takaperinkin nuorempana, mutta nyt se ei ottanut onnistuakseen).

Luistelupaikan vieressä on lasten leikkipuisto, johon menimme lyhyen luistelun jälkeen leikkimään että Beallakin olisi jotain tekemistä.

Viimeisenä hiihtolomaviikonloppuna menimme Vincen isän mökille yöksi, jossa Mailis pääsi hiihtämään. Michiganissa Mailis ei luistellut tai hiihtänyt kertaakaan, mutta kyllä siitä vielä ihan hyvä pohjoisen lapsi tulee. Tässä kuvassa Bea istuu pulkassa, ja se on siis piilossa mun selän takana.

Nyt arkea on jo takana viikko, ja viikonlopuksi meille tulee Vincen opistelukaveita Yhdysvalloista (se sama pariskunta jotka oli pilkkiretkiviikonloppuna meillä, ja yksi toinen kaveri myös). Ensimmäinen yö ollaan meillä Montrealissa sillä lauantaina pitää mennä suomikouluun (ei vieraiden kuitenkaan), joten eilinen ilta meni imurin ja mopin varressa heiluessa. Ja miten meillä olikin niin paljon hämähäkinseittejä katonrajassa?

vali vali

Talvi jatkuu kovilla pakkasilla, ja blogikin on ollut vähän "jäässä".

Tyorintamalla sen sijaan ei olla kohmeisia. Sain kolme kurssia opetettavaksi siitä koulusta missä olin syksylläkin, vaikkakin niistä kolmas alkoi vasta tänään. Ennen kuin tiesin mitään tämän vuoden töistä jätin työhakemuksen myös yhteen toiseenkin lukioon, ja sain sieltä tammikuun puolessa välissä haastattelupyynnön. Haastattelu oli tiistaina, ja saman viikon torstai-aamuna aloitinkin sitten jo opettamaan (onneksi vain yhtä kurssia). Uuden kouluun, kurssiin, opiskelijoihin ja työympäristöön totutteleminen on ollut aika uuvuttavaa, ja jatkunee sellaisena melkein lukukauden loppuun asti... Mutta ompahan sitten jalka oven välissä kahdessa paikassa.

Lisäksi uudessa koulussa piti tehdä aika vaativa ranskankoe kielitaidon tarkistamiseksi. Sain eilen sähköpostia henkilöstöhallinnolta siitä että kokeen tuloksista pitäisi mennä keskustelemaan, eli epäilen että se meni juuri niin kuin meinasinkin (eli ihan penkin alle).

Työhaasteiden lisäksi auto on tarjonnut haastetta. Siinä on yksi rengas joka tyhjenee kun pakkanen kiristyy, eli usemman kerran viikossa näillä ilmoilla. Meillä on nyt siihen kotona pumppu, eli enää se ei aiheuta muita jännitystiloja kuin myöhästymisriskin (opetusaamut on aika tiukkaan kellotettuja, ja ihan aina renkaan täyttämiselle ei ole varattu tarpeeksi aikaa).
Kovat pakkaset ovat kohdelleet autoa muutenkin vähän kaltoin, ja lauantaina moottori ei sitten enää käynnistynytkään. No mutta opinpahan minäkin käynnistämään moottorin kaapeleilla! Eilisen päivän auto vietti korjaamolla, ja nyt murhetta aiheuttaa enää pankkitili joka tyhjenee yhtä varmasti kuin se regnas (ja se rengaskin tyhjenee koska siitä ei ole lötynyt mitään korjattavaa useasta yrityseksestä huolimatta).
Kirsikkana kakun päälle Vince lähti tänään töihin taskussaan molemmat auton avaimet, koska jätin omani auton kanssa korjaamolle josta Vince haki auton ja avaimet iltapäivällä. Parhaillaan odottelemme Bean kanssa Vincen  paluuta että pääsemme hoitoon ja töihin.

Lisäksi tämä on se aika vuodesta jolloin pitää täyttaa kaikkia hakemuksia: on kaksi eri lapsilisähakemusta, USAn ja Kanadan veroilmoitukset, Kanadan kansalaisuushakemuksen lisäselvitys (jonka alunperin laitoin vetämään jo 3 vuotta sitten!) ja Bean sosiaaliturvatunnuksen hakukin on vielä tekemätta.

Kaiken tämän takia suklaata kuluu paljon, ja silti kotona on aika ajoin vähän kireä tunnelma. Koko porukka alkaa olla myös aika mökkihöperö kun edes lapset eivät pääse koulussa ja hoidossa ulkoilemaan pakkasten takia.

Mutta maaliskuuhun on enää tasan kymmenen päivää! Leudommat ilmat, valo, ja rennompi ote arkeen on siis ihan nurkan takana (ja kaikki ne hakemukset on pakko jättää ihan kohta, että sitten on ainakin se homma vähemmän).

pilkkireissu

 

Thelman ja Garyn Kanadan-matkan varsinainen tarkoitus oli siis tämä: miehet halusivat pilkille ensimmäistä kertaa elämässään. Varhain lauantaiaamuna he siis hyppäsivät autoon ja ajoivat pilkkipaikalle. Sieltä voi siis vuokrata tälläisiä pilkkimökkejä päiväksi.

Mökistä puuttuu lattialaudat yhdestä reunasta, ja siinä alla on suorakulman muotoinen avanto. Siimat roikkuvat katosta, ja niitä heilutellessa voi istua mukavasti penkillä.

Mökissä on myös kamiina millä sitä saa lämmitettyä (tässä vasemmalla).Vincellä on käsissään mahdollisesti päivän suurin kala. Kuulemma molemmat suuret kalamiehet olivat olleet aluksi vähän järkyttyneitä siitä että koukku piti poistaa kalasta.

Kalaa tuli kuulemma ihan hirveällä vauhdilla, joten puolilta päivin kalamiehet pitivät pitkän lounas- ja kävelylenkkitauon. Pilkkipaikalla oli lapsillekin kaikkea puuhaa kuten rekiajelua ja luistelua.

Saalis.

 

Illalla onneksi vincen isoisän kaveri auttoi miehiä perkaamaan ja paistamaan kalat, sillä muuten olisi saattanut jäädä kalat syömättä (me oltiin Thelman kanssa päivällä suunniteltu että laitetaan iso kasa pastaa "lisukkeeksi"). Asinatuntevan kala-avun kanssa kuitenkin päädyimme fish'n'chipsiin pastan sijaan. Ranskalaisia taisi mennä kaikkien mahaan aika paljon enemmän kuin kaloja, mutta ei ne nyt varsiasesti huonojakaan ollut. Toivon silti että seuraavaan pilkkireissuun on ainakin vuosi aikaa.