innokas sisko

Mailiksen mielestä kaikkien pitää seurata sääntöjä (paitsi hänen itsensä tietysti), ja hän mielellään vahtii että muut seuraavat käskyjä. 

Jos esimerkiksi jossain kutsun Beaa vaihtamaan suuntaa lähtee Mailis miltei heti paimentamaan sitä. Koska Bea ei yleensä halua totella isosiskoa ja Mailis taas ei saa pidettyä Beaa kuosissa voimaa käyttäen, Bea yleensä kaatuu paimentamisen seurauksena. Tänään ruokakaupasta poistuessa Mailis taas käänsi vastahakoista siskoa oikeaan suuntaan, jonka seuraus oli kaatumisen lisäksi tämä: 

Isokosisko kuitenkin itki itse pidempään ja kovemmin kuin verinaamainen pikkusisko, joten kovin pahasti ei tainnut käydä. Päästyään jäähyltä Mailis antoi pari tärkeintä leluaan Bealle anteeksipyynnöksi, joten eiköhän psykologisetkin haavat parane niillä.

Huomattiin myös että Bea tietää että peilissä on hän eikä joku toinen vauva, sillä heti kuvansa nähtyään se koski omaan nenäänsä (eikä peilikuvan nenään). Sitten toisteltiin 'nenä, nenä' monta kertaa koko perheen voimin.

vuoden ensimmäinen vierailu

Uusi vuosi alkoi kovilla pakkasilla, kirkkailla päivillä ja vierailulla Montrealista!
Vincen isäpuoli Charles ajoi tänne lumimyräkästä huolimatta Vincen siskojen Camillen ja Jeannin (kuvissa) kanssa.

Sää oli erinomainen kaikkiin talviaktiviteetteihin, niin kuin jäälyhtyjen ja saippuakuplien tekemiseen. Saippukuplat jäätyy nopeasti yli kymmenessä pakkasasteessa, ja kuplien haurasta jäätymistä on hauska seurata.

Kommuunin laidalla oleva pulkkamäki on myös ollut kovassa käytössä sekä lasten että aikuisten toimesta.

Ulkoilun lisäksi enimmäkseen kokkailtiin, syötiin, ja hengailtiin vaan. Iltaisin laitettiin lapset liian myöhään nukkumaan ja juotiin viintä. Suunniteltiin miten ensi kesänä nuoret tädit vahtii veljentyttäriään sillä aikaa kun me muutetaan tavaroita uuteen kotiin, ja miten sitten parin vuoden päästä ostetaan tynnyrisauna pihannurkkaan ja järjestetään saunailtoja meillä.
Oikein kiva vierailu siis!

lumipäivä(t)

Tahmea alku vuodelle johtuu osittain siitä että ilmat sen kuin kylmeni ja lunta alkoi tupruttaa oikein urakalla. Viime lauantaina ja sunnuntaina tuli yhteensä kolmisenkymmentä senttiä lunta!
Ennen kuin ilmat kylmeni ihan siperialaisiksi olimme paljon ulkona nauttiamassa talvisäästä. Bea sai naapurilta näin hienon ylimääräiseksi jääneen pulkan, ja tykkää kovasti sekä istua pulkassa että työntää pulkkaa.

Kommuunilaiset tykkäävät melkein yhtä paljon lumitöiden tekemisestä kuin Bea pulkkailusta. Yksi Vincen töistä tälle kaudella on lapiointi, ja sitä on nyt riittänyt aamuin ja illoin (ja pari kertaa siinä välissäkin). Onneksi isoimmat kävelytiet avataan traktorilla.

Kaupungilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvää lumenpoistopalvelua, ja kommuuniin johtava viimeinen tie oli kaksi vuorokautta auraamatta. Koska moni muukin syrjätie oli samassa kunnossa, oli kaikissa kaupungin kouluissa maanantaina "lumipäivä", eli koulut kiinni lumen ja kylmän ilman takia. Onneksi kommuunista saa helposti leikkikaverin kotiin vaikka tiet eivät olekaan ajaokunnossa, ja joululahjoista riittää iloa naapureillekin.

Tiistaina tiet oli suurimmaksi osaksi aurattu, mutta pakkanen kiristyi -30 asteeseen, ja koulut oli taas kiinni "turvallisuussyistä". Onneksi Bean tarhassa oli tilaa molemmille lapsille, ja pääsin tuijottelemaan väikkäriä miettien että mitenköhän voisi motivoitua taas sen pariin.

Kauaa ei tarvinnut pohtia sillä keskiviikkona oli taas koulut kiinni kovan pakkasen takia, ja tällä kertaa tarhassakaan ei ollut tilaa ylimääräiselle lapselle.
Onneksi torstaiksi luvataan vihdoin lauhempaa, ja taidetaan kaikki vihdoin päästä normaaleihin puuhiimme. Lumipäivät on yleensä tervetullut yllätys paikallisille lapsille, mutta kahden viikon joululoman jälkeen ainakin Mailis olisi ollut jo ihan valmis palaamaan koulunpenkille ja kavereiden seuraan.

uusi vuosi

Uusi vuosi on lähtenyt vähän tahmeaan käyntiin, ja blogiakin "ehtii" päivittämään vasta nyt.

Ann Arborissa juhlittiin lasten uutta vuotta puolelta päivin, ja torille oli pystytetty luistelukenttä. 

Mailiksen innostusta laimensi ihan vaan hiukan se että "jää" oli muovipalasista koottu tekojää, eikä siinä oikeasti voinut yhtään luistella. Hyvä kun pysyi pystyssä.

Kylmä sää onneksi sai aikaan sen että Mailis ei kovin kauaa halunnut luistella, ja palkaksi luistelusta sai paahtaa suklaakourrutettuja vaahtokarkkeja.

Kommuunissa yhdet naapurit järjestävät aikuisten uudenvuodenjuhlat vuosittain, ja tänä vuonna oltiin sekä kotona pyhät että riittävän levänneitä kotona vietetyn joulun jälkeen osallistuaksemme.
Ongelma oli vaan se että lapset nukkuisivat kotona juhlien aikaan...
Itkuhälytin ei kanna pihan toiselle puolelle asti, mutta keksimme että skype kantaa! Laitoimme siis lapset nukkumaan (Mailis ei herää nukahdettuaan) ja laitoimme skype-puhelun aukin läppärille Bean pinnasängyn viereen, ja sitten lähdimme juhliin iPad mukanamme. (Emme ole vieläkään ihan varmoja oliko tämä nerokas vai täysin vastuuton lapsenvahtikonsti).

Juhlissa laitoimme iPadin näkyvälle paikalle, ja tarkkailimme jatkuvasti nukkujaa. Bean herätessä olin kotona alle puolessa minuutissa siitä kun näytöstä kuului ensimmäinen parkaisu. Harmiksi Bea heräsi toisen kerran niin että myöhäisyin noin 15 sekuntia vuoden vaihtumisesta, mutta ei se mitään, kuohuvaa sai silti.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!