Turusta siirryimme Kuusjoelle yhdeksi yöksi, ja sitten vuorossa oli kaksi yötä Helsingissä Minnan luona. Helsinkiin olin sopinut treffit mummin ja serkkujen kanssa kahvilaan heti saapuessa, tyttökultatreffit seuraavaksi päiväksi (tällä kertaa vauvojen kera!), ja sitten päätin vielä että kyllä me mennään sunnuntaina käymään Keravalla mummin luona ennen kuin lähdetään kotiin. Vaikka kaikki tämä oli kivaa ja kauan odotettua, alkoi hiukan kisakunto pettämään loppua kohti. Kun raahaa mukanaan kahta lasta ja kaikkia yökylätavaroita julkisissa kulkuneuvoissa ties kuinka monetta päivää putkeen alkaa väkisinkin tarkkaavaisuus herpaantumaan, ja tavaroita unohtuu matkan varrelle (onneksi ei yhtää lasta). Kamera unohtui jo Kuusjoelle, mutta onneksi Minna otti loistavalla taidollaan loistavia kuvia! Siirrän ne tänne hetimiten toiselta koneelta.
Luulin että tutti hukkui Keravan junassa kun otin Bean täpötäydessä junassa pois liinasta imetettäväksi, mutta se löytyikin Mailiksen repusta (missä vaiheessa se sinne laitettiin? Ei mitään muistikuvaa). Mailiksen unikissakin löytyi pienellä viiveellä Minnan luota, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Paluujunassa eräs toinen kahden lapsen kanssa matkustava äiti taisi havaita olotilani ja otti Mailiksen omien lastensa mukaan syömään eväitä ja kuuntelemaan satuja, mikä tuntui lottovoitolta siinä vaiheessa.
Mailiksen ollessa vauva kävin Suomessa sen kanssa kahdestaan mutta olin koko kuukauden visusti Kuusjoella ja otin siellä vastaan kavereita. Että aika paljon hurjempi tahti oli tällä kertaa, mutta onhan tässä ehtinyt harjoitellakin vanhemmuutta jo neljä vuotta, eli kyllä mä alankin olla jo aika haka tässä hommassa.
