Ostin tämän pöydän netin rivi-ilmoituksesta kaksi vuotta sitten, ja vietin neljä päivää maalaten sen tummanvihreäksi lakattua pintaa valkoiseksi. Vaikka muut osat ovat kunnon puuta, pöytälevy on jotain muovilaminaattia vai mitä lienee, ja päätin jo silloin että vaihdan sen puiseen pintaan heti kunhan kerkeän.
Maalausurakasta toipumiseen meni kaksi vuotta, ja puunostosta (äitienpäivälahja) melkein kaksi kuukautta yläkuvan tilaan, mutta nyt se on valmis!
Oletin ensin että siihen olisi huvennut ehkä yksi iltapäivä (sahaa puut oikean mittaisiksi, naulaa runkoon, hioo päältä ja valmis!), mutta ei se ihan niin mennytkään. Kommuunissa on onneksi puuverstas ja avulias naapuri joka tietää puutöistä kaiken tarvittavan, sillä ilman häntä ja kaikkia verstaan työkaluja pöydästä olisi kyllä tullut ihan susi.
Nyt siis vietin viitisentoista tuntia iltaisin verstaassa naapurin kanssa mittaillen, sahaten (reunoja ja pintaa ensin, vasta ihan viimeksi pituutta), liimaten ja hioen pintaa eri tekniikoilla. Varmaan lähes kymmenen tuntia vietin lisäksi verstaalla tai kotona yksin hioten saumoja ja pintaa sekä lopuksi öljyten molempia puolia ennen kuin päästiin poraamaan siihen reikiä kiinnitystä varten.
Mutta nyt se on valmis! Ehkä tämä on niitä raskausjuttuja, että jos ei laita lastenhuonetta valmiiksi kun ei tarvitse (Mailiksella on jo huone, ja uusi vauva nukkuu mahdollisesti koko täällä olonsa ajan meidan makuuhuoneessa jos tulee yhtään siskoonsa), niin johonkin se pesänlaittoenergia on kanavoitava.
Vince sanoi että tältä pöydältä ruokakin näyttää luomummalta.
