laita mies asialle...

Vince lähti sunnuntaina ja maanantain välisenä yöna Chicagoon tilastotieteen seminaariin koko viikoksi, eli ollaan oltu Mailiksen kanssa kaksistaan kotinaisina. Eihän siinä mitään, mutta arvon herran piti lähteä sinne vuokra-autolla jonka se unohti hakea, ja lähtiessään aamukolmelta (meidän autolla) maanantaina se muisti että ai niin, hänen piti tilata huomiseen kommuunikokoukseen pitsat parillekymmenelle hengelle.

Hei mutta onneksi mulla ei olisi ollutkaan maanantaina muuta tekemistä kuin hoitaa sitä autoasiaa ja pähkäillä miten paljon pitsaa tilataan yhdelletoista aikuiselle ja kuudelle lapselle.

Chicagossa sen sijaan on kuulemma todella mukavaa.

Mailis on onneksi kesällä vaan kolme päivää viikossa hoidossa, eli huomenna me jäädään kotiin juomaan aamuteetä naapureiden kanssa. Perjantaina onkin sitten Vincen vuoro hoitaa Mailista. Edellisenä kahtena iltana olen tehnyt kouluhommia puoleenyöhön asti, mutta luulen että tänään leivon kaurakeksejä ja juon vähän viintä.

Kuvissa huoleton papa lapsensa kanssa Quebecissä.

isomummilassa

Vaikka välillä mietityttää että olisiko sittenkin pitänyt vielä odottaa ennen kuin oli lasten aika (varsinkin silloin kun lapsettomat oman ikäiset huolettomasti juhlivat päivät pääksytysten), niin on tässä kuitenkin monta hyvääkin puolta. Yksi on se että koska meidänkin vanhemmat saivat meidät nuorena, niin Mailiksella on nuorien isovanhempien lisäksi kuusi isoisovanhempaa, joista viisi on alle kahdeksankymppisiä (ja nuorimmat alle 70-vuotiaita!).

Tässä(kin) lomassa oli taas se vika että koitettiin nähdä kaikkia ainakin kerran, ja siksi tämänkin isomummulavisiitti jäi vähän liian lyhyeksi. Sääli sinänsäkin että täällä meillä on aina kovin rauhallista olla (silloin kun kukaan muu kuin me ei ole täällä kylässä), ja toisaalta Mailiksella on usein mielekästä tekemistä (niinkuin vaikka kesäkanojen ruokkiminen).

Itse olin nuorempana vahvasti sitä mieltä että lapset ja isovanhemmat tulevat paremmin toimeen keskenään kuin lapset ja niiden omat vanhemmat koska isovanhempien ei enää tarvitse olla niin kovin "aikuisia" (tämä varmaan johtui siitä että isovanhempien ei tarvitse ollenkaan niin paljon komentaa lapsia kuin omien vanhempien...). Nyt Mailista ja sen isoisovanhempia sekä täällä että Suomessa katsoessa olen huomannut että nekin ovat kovin yhteensopivia, sillä esimerksi sopiva takaa-ajon juoksuvauhti on molemmilla aika sama.

kotona

Saavuimme aikaisin aamulla kotiin vajaan neljän tunnin yöunien voimilla kahden rankan sukulointiviikon jälkeen, ja voimat ovat aika vähissä itse kulllakin (paitsi kissoilla, jotka tuntuvat olevan koko ajan jotain vailla).

Kanadanlomat alkavat olla vähän liian rankkoja sillä sekä jouluna että nyt tulimme kotiin rättipoikkiuupuneina, ja puolessa välissä toivoimme että loma olisi nyt ohi. Mailiskin joka yleisesti ottaen on varsin reipas reissaaja on loppuajasta aina tosi herkästi itkeväinen ja nukkuu huonosti.

Laittelen kuvia ja kirjoittelen matkaraportteja kunhan saan siivottua kotona, purettua matkatavarat ja vähän toivuttua reissusta.

p.s. eräiden tyttökultien kanssa aloitettiin tämmöinen blogi. Laitan sinne varmaan jotain matkakuvia, mutta Mailis-kuvat päätyvät taas vain tänne!

mökillä

Parina viime vuotena Vincen isän vuokraamat mökit ovat olleet toinen toistaan hulppeampia. Tämä on toistaiseksi paras! Pihassa on tynnyrisauna (!) joka ei mahtunut kuvaan. Olen jo kahtena iltana testannut löylyjä, hyvät tulee.

Mailis on vihdoinkin sen ikäinen että viettää mielellään aikaa isovanhempiensa ja (kovin teini-ikäisen) tätinsä kanssa, eli meille loma on itse asiassa ihmeen rentouttava.

Viikonloppuun asti sukuloidaan muualla kuin mökillä, mutta mikäs tässä on ajellessa (kuvia autosta seuraa).