Eilen perjantaina oli niin jännä päivä että tänään sitä piti vähän paikkailla istumalla iltapäivää puutarhassa (se ei ehkä vielä näytä muuta kuin tavalliselta takapihalta, mutta kyllä siitä vielä puutarha kehkeytyy, odottakaa vaan!).
Pejantai-iltapäivällä kävin vihdoin ottamassa piiitkään suunnitelmissa olleen uuden tatuoinnin. Se oli siis päivän ensimmäinen jännitysmomentti (kuvia seuraa kunhan tatuointi paranee kunnolla).
Haettuani Mailiksen tarhasta me ajettiin sen kanssa kahdestaan hakemaan kuvan tuoleja netti-ilmoituksen perusteella. Ajoin kaksi kertaa harhaan helpoista ohjeista huolimatta, ja vietin lähes puoituntia sovittaen tuoleja autoon. Lopulta pääsin matkaan niin että toinen peitti koko toisen etupenkin ja näkyvyyden sivulle, ja toisen takia takaluukku jäi vähän auki (ja näkyvyys takapeilistä oli lähes nolla). No ei se mitään, kotimatkahan on lähes kokonaan pikkuteita eikä siellä mitään poliiseja ole.
Paitsi puolessa välissä matkaa olevan stop-merkin kohdalla oli kolme poliisiautoa viereisen talon pihassa. Onneksi niillä taisi olla joku ihan oikea tilanne siellä meneillään kun eivät tuntuneet kiinnittävän mitään huomiota puolisokkona ajeluuni.
Ei tässä iässä kyllä enää pitäisi tällä tavalla jännittää oikeen kahteen kertaan samana päivänä. Mutta sekä tatuointi että tuolit on oikein hienoja!
