viime viikko

Hupsis, kokonainen viikko vierähtänyt edellisesti merkinnästä! Syytän tästä kevätväsymystä joka on paikallisille lähes yhtä vaikea ymmärtää kuin se että heidän talvensa voi olla joillekin leuto. Mitenniin et ymmärrä että talvella väsyttää kun on pimeää, ja keväällä väsyttää kun on valoisaa?

Lumet menivät menojaan ja usemman aurinkoisen päivän jälkeen sataa vettä. Mailis on niin tottunut menemään ulos aamupäivällä että on helpompaa pyntätä se sadevaatteisiin ja mennä ulos värjöttelemään sen kanssa kuin koittaa vakuuttaa sille että sisälläkin on ihan kivaa.

Mainitsemisen arvoiset asiat menneeltä viikolta:

- tiistaina Mailis puri toista lasta tarhassa

- keskiviikosta torstaihin Vince oli Columbuksessa (viereisessä osavaltiossa) kaveria tapaamassa. Oli kuulemma huonompi kaupunki kuin Ann Arbor.

- lauantaina mina pääsin inssistä läpi eli sain vihdoinkin hankittua itselleni paikaillisen ajokortin! Ajokokeen pitäjä oli aikoinaan käynyt opettjakurssin jossa oli ollut myös yksi suomalainen mies, ja kokeenpitäjä taisi päättää läpipääsystäni jo siinä vaiheessa kun kuuli kansallisuudestani. “Siellä Suomessa on niin paljon enemmän opetusta ja tiukemmat läpäisyvaatimukset”. Olisikin kyllä ollut aika noloa olla pääsemättä läpi kun kuitenkin ajokokemusta on lähes 10 vuotta.

kevään merkkejä

Ensimmäinen keväinen viikonloppu! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja kinokset suli silmissä. Runsaan ulkoilun lisäksi suoritettiin kaksi kevättraditiota:

Istutettiin tomaatinsiemenet...

..ja kuivattiin vuoden ekat pyykit ulkona. Ihan ne eivät vielä kuivuneet kokonaan edes takapihan auronginpaisteessa, mutta siihen taisi syynä olla enemmänkin myöhäinen ripustusaika kuin lämmön puute.

Täällä Michiganissa paikalliset (ja varsinkin etelämmästä muuttaneet) valittavat valittamasta päästyään talven pituudesta, pimeydestä ja lumisuudesta. Niiden ilmeet on aina yhtä näkemisen arvoiset kun sanon että tämä on leudoin ilmasto missä olen koskaan asunut (ne ilmeet ovat sellaisia järkytyksen ja säälinsekaisia myötätuntoilmeitä).

p.s. huomiseksi luvataan +10 astetta!

suomeen!

Me varattiin vihdoin lennot! Saavutaan Helsinkiin huhtikuu 30. päivä! Vince lähtee kotiin 17. päivä, ja minä ja Mailis kesäkuun ensimmäinen päivä.

Loppuvuosi siis syödään kaurapuuroa kun kaikki rahat meni lentoihin, mutta jee tullaan Suomeen!

ensimmäinen arpi

Mailis säikäytti taas vanhat vanhempansa oikein kunnolla kaatumalla aamulla keittiössä niin että kopautti otsansa tiskikoneen avonaisen oven kulmaan. Itku ei kyllä kestänyt kuin alle minuutin, ja päivystyksessäkin todettiin että selvittiin pintanaarmulla johon ei tarvita edes tikkejä. Hoidoksi määrättiin kuitenkin kotipäivä ja otsanpesun välttämistä loppuviikoksi että haava saa rauhassa umpeutua.

Muutenkin meidän hiihtolomaviikko on mennyt vähän eri tavalla kuin suunniteltiin. Tarkoitus oli opiskella lyhyitä tehokkaita päiviä ja illalla viettää rentoa aikaa Mailiksen kanssa, ja rentoilla lisää sen mentyä nukkumaan. Maanantaina päätin kuitenkin tuurata yhtä naapuria apukokkivuorossa (sillä todettiin juuri syöpä), eli se siitä vapaasta iltapäivästä. Samana iltana koitin korjata huonosti alkanutta lomaa ottamalla kuuman kylvyn, mutta se johtikin pieneen vesivahinkoon (ammeessa oli reikä joka johti veden seinän ja lattian valiin ja sieltä kellarin katosta alas...) ja haaleaan suihkuun (kaikki kuuma vesi oli nyt siella seinän välissä ja kellarissa).

Tiistaina koitin vihdoin käydä ottamassa pitkään harkinnassa olleen tatuoinnin, mutta sitten paikka olikin vähän tyhmä ja tatuoijakin niin paljon myöhässä että annoin olla. Ja tänään sitten kävi vahinko heti aamusta. Mitään tehokasta opiskelua ei tietenkään ole tapahtunut yhtenäkään päivänä.

Mitäköhän loppuviikoksi uskaltaa odottaa?