kauhistuksen kanahäkki

Tämä pieni stunt-man aiheutti äidilleen melkein sydänkohtauksen keskiviikkoaamuna kierähtämällä meidän sängyltä lattialle. Vaikka Mailis rauhoittuikin nopeasti päästyään syliin, niiin pikainen soitto paikalliseen terveysasioihin keskittyvään neuvovaan puhelimeen vahvisti kuitenkin epäilyni sairaalareissun tarpeellisuudesta. Onneksi päivystyksessä todettiin että vauva on oikein hyvävointinen, ja kallonluut (ja muutkin luut) ovat edelleen oikeilla paikoillaan.

Nyt sitten loppui tissille nukuttaminen ja meidän sängyllä loikoileminen. Ihmeen helposti olen kuitenkin tänään saanut Mailiksen nukahtamaan omaan pinnasänkyynsä. Onneksi onneksi tästä selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Liimaan sen varmuudeksi lattiaan teini-ikään asti.

kotiompelimo

Vincellä särkee usein hartiat, ja muutama vuosi sitten apteekista ostettu hartialämmitin, Magic Bag, on aika ahkerassa käytössä. Kesähelteillä samaa taikapussia voi pitää pakastimessa ja viilentää sillä itseään tarpeen mukaan. Vaikka epäilin vähän jo ostohetkellä että kyse on kaurapussista (myös jyvähiirenä tunnettu), niin pussin hinta (20$) antoi ymmärtää että siellä on jotain hienoja lämpöävaraavia pallukoita peruskauran sijaan. Totuus paljastui kun joku aika sitten järkeilin että pussi pysyy kaksi kertaa pidempään lämpösienä jos sitä lämmittää mikrossa tupla-ajan. Tämän sijaan pussi paloi kulmasta, ja vähän kärahtäneet kaurat karkasivat kankaaseen tulleesta reiästä. Eilen sain kuningasajatuksen kun keksin että läheisessä etnisessä hippikaupassa myydään jyviä suoraan laarista. Ei muuta kuin tuumasta toimeen:

Tältä ompelimo näytti aamulla. Kankaiksi kaivon erilaisia jämäpaloja kaapin uumenista.
Mailiksen päikkäreiden jälkeen käytiin jyväostoksilla, ja kaikesta varovaisuudesta ja suunnittelusta huolimatta pussin täyttövaiheessa pääsi jotenkin käymään näin:

Isoisoäidilläni oli kolmen lapsen lisäksi kotiompelimo jossa taisi olla jokunen työntekijäkin, mutta jotenkin ne huolellisuus- ja järjestelmällisyysgeenit eivät ihan ole tainneet periytyä tänne asti.

Lopputuloksena oli kuitenkin rasittuneen assistentin lisäksi kelvollinen jyväpussi! Sivutuotteena valmistui tuollainen pieni meikkipussi.

Eilen saatiin muuten vihdoin koottua Mailiksen rattaat, mutta toistaiseksi pelkästään kissat ovat pääseet nauttimaan tämän projektin hedelmistä. Vähän me illalla kärräiltiin Mailista niissä vaunuissa sisällä kokeeksi.

muffinseja ja liinoja

Lauantaina meille tuli Vincen opiskelukavereita nyyttäreille. Nyyttärit on hyvä konsepti niille jotka eivät osaa tehdä keittiössä kuin yhtä asiaa (mun tapauksessa jälkiruokaa). Koska Mailis haluaa edelleen sylitella paljon, niin koitin sitoa kantoliinaa lonkkaliinaksi.
Pitkä trikooliina on tähän kuitenkin vähän vaivalloinen, ja niinpä sunnuntaina ompelin nopeasti tämmösen pussiliinan.

Kädessä muuten on sitä jälkiruokaa (tein porkkanakakkumuffinseja, mmmm). Liinan hinnaksi tuli pyöreät nolla rahaa koska kankaat on Vincen isoäidin antamasta kangasläjästä, ja mun työajastahan ei kukaan olisi mitään muutenkaan maksanut (tämä on ollut lentävä lause meillä siitä asti kun taannoin luin artikkelin jossa sanottiin että imetys on ilmaista vain jos naisen aika mielletään arvottomaksi!) Mailis tosiaan maksaa aika huonoa palkkaa, mutta onneksi valtio vähän paikkaa tätäkin epäkohtaa.

kosmopoliitti känkkäränkkä kokkaa

Vaikka Mailis nukkui ihan samat päikkärit ihan samoihin aikoihin eilen ja tänään, niin eilen se oli hyvällä tuulella ja tänään varsinkin illalla aika pahantuulinen. Siispä se tuli kantoliinaan kun äiti laittoi ruokaa Kanadan mummille joka tuli meille syömään töidensä jälkeen. Päiväruualla taas Suomen mummi oli pöydässä skypen välityksellä. Tosin tietokoneen ruutu ruokapöydässä oli niin jännittävä ettei siinä oikeen voinut keskittyä syömiseen.

Aika kosmopoliitti vauvaksi.