Helmikuussa koitimme pitää moraalia korkealla ulkoilemalla paljon (koska muutakaan ei voinut tehdä - tämähän oli koko talven jossei jopa koko vuoden teema). Lähipuiston luistelualueet onneksi olivat koko talven kohtalaisessa kunnossa, ja ehdimme sinne useasti iltapäivisinkin koulun jälkeen (jotain hyötyä sentään oli etäopetuksesta ja siitä ettei ollut työmatkoja).
Kaikkein kivointa oli kun kentälle sattui samaan aikaan kavereita, joita lapset eivät juurikaan viime talvena nähneet koulupäivien ulkopuolella. Onneksi koulut sentään pysyivät auki ihan koko vuoden, muutamaan sellaista karanteeni lukuunottamatta joissa oma luokka oli karanteenissa tai Bea odotti tuloksia.
Yksi syy siihen miksi kouluajan ulkopuolella ei ollut hirveästi seuraa oli (on) se että erityisesti tänä vuonna kaikki ovat mökkeilleet oikein olan takaa, ja naapurusto on aika hiljainen viikonloppuisin. Onneksi Vincen isä ja Danièle lainasivat meille omaa mökkiään muutamaan otteeseen, ja saimme siellä jatkaa talviurheilua.
Vaikka mökki on vain vajaan tunnin matkan päässä pohjoiseen, on siellä aina tosi paljon enemmän lunta! Nämä kuvat siis ihan mökin pihapiiristä. Mökillä on lapsille omat sukset, ja me olemme onneksi hyvin samaa kokoa kuin Vincen vanhemmat, ja saimme lainata heidän varusteitaan. Tämä oli ihan ensimmäinen kerta kun Vince kokeili murtomaahiihtoa!
Se ei mennyt kauhean hyvin.
Lapset sentään jo hiihtävät ihan kohtalaisesti, vaikkeivat kovin pitkiä matkoja haluakaan hiihtää.
Yhdet naapurit Montrealista kuuluvat juuri siihen porukkaan jotka ovat mökillään kaikki viikonloput, ja heidän mökkinsä on aika lähellä tätä Vincen vanhempien mökkiä. Niimpä ajelimme sinne samalla reissulla vierailemaan koronaturvallisesti ulkona. Isännät sanoivat että "käydään kävelemässä tässä alueella sellainen pikku lenkki", mutta emme osanneet odottaa että saisimme sieltä tälläiset näköalat!
Ihailtuamme maisemia palasimme naapureiden mökille grillaamaan makkaraa, ja paluumatka sujuikin jouhevasti kun ison osan matkaa saattoi liukua! Melkein alkoi tulla mökkikuume, mutta onneksi sitä voi hoitaa näillä sukumökeillä joista on kovin vähän ylläpitovaivaa.
3 kommenttia:
Pieni söpö Bea luistimilla ja kaunis Mailis, niin teini jo. Katsoinkin, että onpa komea näköalapaikka ja jo selvästi kevään tuntua auringon paisteessa.
Toivottavasti paastaan jouluna Suomeen ettei Mailis ole ensi kerralla jo suakin pidempi. Se menee varmaan kesan aikana mun ohi.
Näin heinäkuun helteellä on kiva katsella talvisia maisemia ja rakkaita lapsia sielläKanadassa
Lähetä kommentti