sisarusrakkautta

Karanteenissa ei ole muita kavereita kuin oma sisko, ja se on aika kamalaa, mutta toisaalta tämä on myös ehkä vahvistanut sisarussuhdetta. Toki ne tappelevat edelleen tasaisin väliajoin, mutta viime viikonloppuna ne rakensivat majan Mailiksen huoneen lattialle, ja nukkuivat siellä. Majaan mahtui van yksi patja, eli ne joutuivat nukkumaan tiivimmin kuin yleensä, mutta silti nukkuivat täällä kolme yötä.

Ja tämä siis siitä huolimatta että Bea oli ensimmäisenä yönä noussut unissaan valonkatkaisimelle, vilkutellut valoja ja puhunut sen verran että Mailis heräsi. Sen jälkeen se oli kömpinyt takaisin majaan jatkamaan uniaan, eikä tietenkään aamulla tiennyt tästä mitään.

Joku aika sitten Bea oli harmissaan koska sen nukella ei ollut riittävästi vaatteita, ja seuraavina päivinä Mailis ompeli sille ensin yhden mekon, ja sitten koko vaatekaapillisen vaatteita (ja askarteli vaatekaapin muropaketista).

 

Tällä viikolla syksyllä tänne muuttanut suomalainen perhe otti yhteyttä ja kysyi olisiko meillä antaa heille vähän askartelutavaroita. Nettikaupoista alkaa olla tarvikkeet vähissä, ja heidän lapsensa olivat meillä kyläillessään huomanneet että meillä oli niitä aika paljon. Mailis ja Bea innostuivat tästä hätäapuaprojektista, ja viettivät yhden aamupäivän keräten tarvikkeita (se oli sellainen aamupäivä ettei ketään huvittanut olla koulussa). Parin tunnin keräämisen jälkeen nämä kaikki olo koossa:

Ja sitten ettei jäisi sellaista kuvaa että karanteenielo olisi auvoista, niin tässä loppuun kuva siitä miltä Bean huone näyttää ihan joka iltapäivä (ja ilta, jolloin se toteaa että "siivotaan huomenna").