Suomiloma osa 2

Sillä aikaa kun äiti ihaili arkkitehtuuria, lapset uivat Nummijärvessä ja ulkoiluttivat koiria mummin kanssa. Kesä oli erikoinen siitä että järvessä tarkeni erinomaisesti uida ihan ilman saunaa (itse asiassa saunassa ei taidettu tällä reissulla käydä kuin kolme kertaa).

Molemmat lapset ovat puhuneet Suomessa ratsastamisesta koko vuoden, ja nyt sinnekin vihdoin taas pääsi!

Bea tosin oli hevosurheilusta enemmän innoissaan ajatuksen tasolla, sillä se ei halunnut enää mennä toista kerta ratsastamaan tämän reissun aikana.

Mailis sen sijaan olisi varmasti mennyt useammankin kerran. Ehkä ensi kesänä se jo saattaisi mennä ilman taluttajaa. Lapset siis kävivät ratsastamassa tallilla, jonka omistajan lapsuuden kotipaikassa itse kävin aikoinani monta vuotta hoitamassa hevosia (ja joka tässä taluttaa Mailiksen hevosta). 

Seuraavaksi mentiin taas iltarientoihin ilman lapsia (vaikkakin ensin vähän lasten kanssa). Karo oli jo lupautunut menemään Salon keskustassa järjestettäviin SaloFestihin, ja lyöttäydyimme Minnan kanssa mukaan. Ensin ehdimme viettämään kivan lauantaipäivän ensin tehokkaasti shoppaillen, ja sitten Karon luona hengaillen.

Äiti poimi koiramenostaan tullessaan lapset mukaansa, ja me jatkoimme naisporukassa illanviettoa. Etkojen tarjottavat ovat huomasti parantuneet sitten teinivuosien (kiitos vielä kestitsemisestä Karo!), mutta muuten Salon yössä oli hyvinkin samanlainen meno kuin 15 vuotta sitten (lähes niin kauan siitä taitaa olla kun viimeksi olin baarissa Salossa). 

Oli kiva törmätä tuttuihin, ja syödä makkaraperunat aamuyöllä ennen kuin kömmimme Minnan kanssa Karon takkahuoneeseen yöpuulle. 

Toinen asia mikä on muuttunut teinivuosista on että tämänikäisenä osaa ilmeisesti juhlia niin että koko seuraava päivä ei mene harakoille. Aamulla haimme siis ensin Vernerin isältään ja sitten Mailiksen ja Bean mummin luota, ja ajoimme Nummijärvelle Karon mökille. 

Uitiin ja saunottiin koko iltapäivä ihanassa säässä ja parhaassa seurassa (lapset ja lapsenmieliset myös treenasivat Minnan johdolla uimahyppyjä). 

Kotiseutuviikonlopun jälkeen suuntasimme vähän isompaan metropoliin eli Turkuun Sinin luo. Heti ensimmäiseksi menimme hakemaan kulttuuria Aboe Vetus Ars Novasta. 

Ennen kulttuuria syötiin jädet ja juotiin kuohuvat museon edustalla.

Sini kiersi muinaista Turkua museossa Simon, Mailiksen ja Bean kanssa sillä aikaa kun itse kuljin Aapon perässä. Muistin jopa miten vaihdetaan vaippa!

Koska mitään ei mennyt reissulla rikki, saivat lapset tikkarit kotimatkaksi.

Valter liittyi seuraan töidensä jälkeen, ja siinä vaiheessa olimme jo niin voipuneita kaikesta kulttuurista, että oli aika hetken istua sohvalla ja nauttia toisenlaisesta laatuviihteestä.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa bussilla Mynämäkeen, mutta sitä ennen ehdimme vielä leikkipuistoon serkkuköörin kanssa.

Mynämummilassa virallisessa ohjelmassa oli rapujuhlat, mutta lähes yhtä hienoa oli ihastella mummin muumioitunutta lepakkoa. Se on suuri hitti kaikkien lastenlasten keskuudessa.

Sillä aikaa kun Sini teki itselleen tällaisen hienon seppeleen, niin itse tein monta huonoa seppelettä että muutkin saisivat omansa. 

Kuten aina mummilassa ollessa niin menimme tälläkin kertaa hautausmaalle, pikaisesti Matin mökille Korvensuuhun, ja tietysti omalle mökille paistamaan makkaraa.

Onneksi makkaranpaiston jälkeen alkoi kova sade, eikä tarvinnut huolestua kuivan metsän kohtalosta (jota kyllä etukäteen kastelimme lammen vedellä). Ikävä kyllä kuiva kesä tarkoitti myös sitä että Bean haaveet mustikanpoimimisesta eivät toteutuneet. 

Kolmantena mummilapäivänä Virve-mummi ajoi hakemaan meitä. Tässä siis kuva siitä kun kolme sukupolvea naisia kerääntyy teknologian ympärille (kuvan otin tietysti itse omalla kännykälläni).