sunnuntai 28. helmikuuta 2016

ei mennyt niin kuin strömsössä

Tämä viikko oli sellainen ettei mikään mennyt ihan nappiin.

Maanataina piti olla nopea käynti silmälääkärissä (piikki silmään ja ulos), mutta koska niiden uusi ajanvaraussysteemi jotenkin takkuilee (edelleen), olin siellä yli kolme tuntia. Meneehän se työpäivä niinkin (eli loppuviikon iltoina ei ollut tekemisen puutetta).

Keskiviikkona olin lähdössä kotiin koulusta, ja naarmutin auton. Olin kääntymässä parkkipaikalta tielle, enkä kadunvarteen parkkeerattujen autojen takia nähnyt toista autoa, ja ehdin hipaista siihen ennen kuin oma auto pysähtyi. Molempiin autoihin tuli niin vähän naarmua ettei niille edes tarvitse tehdä mitään, mutta koska se oli omaa syytäni, niin se toinen kuski kyllä sanoi useaan otteeseen että aikoo hakea korvauksen omiinsa. No, vakuutusyhtiöstä sanottiin että jos en halua korjauttaa omia naarmujani, niin maksettavaksi ei tule mitään.

Yleensä opetan viimeisen kurssini torstaina, mutta tällä viikolla valvoin poikkeuksellisesti kokeen sekä torstaina että perjantaina. Molempia kokeita valvoessa huomasin että olin jättänyt virheitä vielä viimeiseenkin versioon kokeesta, ja selittelin niitä sitten vuolaasti molemmissa ryhmissä. Sen siitä saa kun viimeistelee kokeen vähän ennen puolta yötä, ja lähettää ne samantien tulostettavaksi.
Kaiken lisäksi heräsin torstaiaamuna kurkkukipuun joka ei ole ihan vieläkään lähtenyt.

Lauantaiaamuna käytiin puistossa luistelemassa ja leikkimässä naapureiden kanssa, ja Beaa harmitti ihan kaikki. Tähän kuvaan kiteytyy oikestaan koko viikon tunnelmat.
 Muilla lapsilla sentään oli hauskaa.
Lauantai-iltapäivänä anoppi tuli hakemaan lapset yökylään, ja me lähdimme lunastamaan joululahjaa johon kuului viinipullo ja lahjakortti ravintolaan (sellaiseen mihin tuodaan omat juomat). Ruoka oli hyvää, mutta Vincella oli niskat niin jumissa että se oli koko illan suunnilleen yhtä tuskaisen näköinen kuin synnyttävä nainen. Tulimme siis kotiin jo reilusti ennen yhdeksää, ja loppuiltana jyvähiiri oli paljon kovemmassa käytössä kuin viinilasi.
 Ensi viikolla on onneksi hiihtoloma (eli opetan vain kaksi luentoa)! Tauko tulee tarpeeseen.

3 kommenttia:

Mailis Sikilä kirjoitti...

Missäs Vincen villakaulahuivit ? Tai onko ajellut auton sivuikkuna avoinna nähdäkseen ajaa raaputtamatta jäätä laseista?

sari kirjoitti...

jaa-a! Silla taisi olla influenssa viime viikolla siita huolimatta etta se otti rokotteen, ja luulen etta taman on sen "jalkitauteja". Nyt se sai aitipuoleltaan siihen kovat tropit, mutta joutuu odottamaan iltaan niiden kanssa (niissa kun on unilaaketta myos). Toivottavasti huomenna on jo parempi.

mumi kirjoitti...

No jopa oli viikko, tunnen syvää myötätuntoa. Mun elämä kulkee tohon malliin ihan normisti, et oo tyytyväinen, jos pääset viikon piinalla. Viimeisin auton "kolhu" lähti ohnneksi pesemällä ;).

Voi pieni Bea <3.