Bea oli kaksivuotias kun me muutimme tänne, ja samana syksynä se aloitti perhepäivähoidossa. Sitten kestikin seuraavan vuoden kevääseen ennen kuin se sanoi ensimmäisen sanansa hoitajalle (muutaman viikon sisällä se alkoi kyllä puhua muille lapsille). Tulimme hoitajan kanssa siihen tulokseen että Bea kärsii valikoivasta mykkyydestä, joka on sosiaalisten tilanteiden jännittämisen yksi ilmeentymismuoto. "Hoitona" on jännityksen ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvän paineen vähentäminen, ei esimerkiksi puhumaan "pakottaminen" (ja milläs pakotat kun toinen ei vain puhu). Itse puheen tuottamisen kanssa Bealla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, ja itse asiassa sen kielellinen kehitys on ollut nopeampaa kuin Mailiksella (joka taas sitten kyllä on aina puhunut kaikille ja ihan koko ajan)
Vincen suvullekin Bea on muuten puhunut aina valikoiden: Camille-tädille se alkoi puhumaan lähes heti (eikä se ujotele sitä yhtään), mutta Vincen äidille se taas ole puhunut ollenkaan. Niinäkin kertoina kun se oli yönyli hoidossa siellä, se kommunikoi vain Mailiksen välityksellä (puhuen Mailikselle suomea).
Olin siis todella yllättynyt siitä että Suomenlomalla Bea tuntui puhuvan pienen alku-ujostelun jälkeen puhuvan ihan kaikille, jopa sukulaisille jotka ovat sille käytännössä ventovieraita!
Ja vielä yllättävämpää oli se että kotiinpalattuamme se on alkanut puhumaan myös Vincen äidille! Tämä on ollut tosi hienoa, sillä vaikka Evelyne ei Beaa ole koskaan puhumattomuudesta moittinut, niin kyllähän siitä on huomannut että sitä harmittaa että Bea puhuu melkein kaikille muille sukulaisille paitsi omalle isoäidilleen. Toivotaan ettei nyt tulisi enään mitään taantumista tämän suhteen, ja että seuraava isompi haaste Bealle olisi sitten koulussa opettajalle puhuminen.
Puhevarmuuden lisäksi Bean piirustustaidot ovat kohentuneet. Tässä on prinsessa jolla on paita ja hame, kruunu ja korkokengät, ja kukkia toisessa kädessä.
3 kommenttia:
Olipa hienoa, että tuo Suomen reissu vähän helpotti puhekuviota!
Ja osaapa Bea piirtää jo tosi hyvin!
Joo oli kylla tosi helpottavaa huomata etta puhe tuli niin hyvin suomeksi ja viela niin uudessa ymparitossa (se oli viimeksi suomessa 1.5v sitten).
Piirtaminen on vahan sellaista vaihtelevaa etta valilla tulee tammoista jo tosi yksityiskohtaista kuvaa, ja sitten taas monta ihan sellaista epamaaraista suttua. Ja suomikoulussa oon katsonut etta 3-5 vuotiassa on ihan hirvean suuria yksilollisia eroja viela piirtamisessa, mutta eikohan ne kaikki kouluunmennessa piirra ihan hyvin.
Bean suomi onkin aina ollut tosi hyvää, ehkä hän siksi puhuu sitä ensin, koska se on äidin kieli. Aivan ihanaa, että Bea puhuu jo Evelynillekin, ymmärrän hyvin, että se on ollut grandmamalle suru. Bean suomesta ei edes heti huomaa, että hän puhuisi muitakin kieliä. Kuten ei Mailiksenkaan.
Bea on kyllä reipastunut todella paljon, puhui ja leikki kaikkien kanssa, ei olisi uskonut, että on ollut ujo.
Lähetä kommentti