boston!

Viime viikonloppu oli vähän tavallisesta poikkeava, sillä ajoimme Bostoniin Thelman ja Garyn luokse! Lähdimme perjantaina oman opetuspäiväni jälkeen (eli vasta viideltä), ja ajoimme ensin ulos ruuhka-Montrealista, ja sitten hyvän matkaa kaatosateessa pimeän tulon jälkeen (perille pääsimme vasta puolen yön aikaan). Mutta ennen kaatosadetta ajoimme Vermotin vihreiden vuorien läpi, ja sadepilvien roikkuessa vuorien päällä näytti ihan siltä kuin olisi ajanut Sveitsin alpeilla! 

Seuraavana aamuna aloitimme turistikierroksen metrolla. Bea ei ole kovin kokenut metromatkustaja, ja huusi kurkku suorana kun nostin sen rattaat ensimmäisen kerran metrovaunuun. Päästyään pois metrosta se oli kuin kuolemanportilla käynyt mutta juuri ja juuri pelastunut selviytyjä (sellainen ylipirteä ja huojentunut), ja seuraavat matkat meni paljon paremmin.

Ensimmäinen kohde oli keskuspuisto ja joutsenveneily.

Tässä Bea istuu prossiankkapatsaan päällä toisessa puistossa...

...ja löytyi sieltä leikkipuistokin.

Sitten kävelimme kaupunginosaan jossa entinen presidenttiehdokas John Kerry asuu. Valtion turvamiesauto on parkissa alaovella, eli John oli kotona.

Tämä mukulakivinen Bostonin vanhin katu on 1600-luvulta (jos en väärin muista), ja se on seuraava katu siita John Kerryn kadusta.

Boston on täynna historiallisia paikkoja, ja huomaavaiset oppaamme osasivat kertoa vaikka mitä hyviä juttuja niistä. Tässä historiallisessa hotellissa pistäydyttiin katsomassa sitä nurkkapöytää jossa John Kennedy kosi Jaqueline Onassista.

Päivällä käytiin syömässä ja lepäilemässä Thelman ja Garyn asunnolla, ja sitten päätimme päivän nähtävyyden tällä sillalla. Mailiksen selän takana on Boston, ja edessä Cambridgen kaupunki jossa sijaitseen Harvardin ja MIT:n yliopistot. Lasten mentyä nukkumaan lähdimme vielä tyttöporukassa Thelman ja parin sen kaverin kanssa drinkeille Cambridgeen. Siellä näytti ihan siltä kuin aina Amerikkalaissa elokuvissa sivistyneissä pikkukaupungeissa. Sellaista siistiä, historiallista ja mahtipontista. Seuraavana aamuna oli vähän väsy ja krapula, mutta oli se sen arvoista. Laskeskelin että en ole Mailiksen syntymän jälkeen ollut baarissa tyttöjen kanssa!

Seuraavana aamuna ehdittiin satamaan, syömään hyvää ruokaa, ja sitten katsomaan hylkeitä Bostonin akvaarion ulkosivulla.

Hylkeet jännitti Beaa aika kovin, ja se säpsähti joka kerta kun hylje ui ohi.

Loikoilimme vielä hetken puistossa leivoksia ja jäätelöä syöden, ja sitten oliskin aika lähteä ajamaan kotiin. Kotimatka meni helpommin kuin menomatka, mutta 7 tuntia per suunta on ehkä väjän liikaa viikonloppureissuksi. Mutta Thelma ja Gary olivat ihanasti suunnitelleet koko ohjelman syömisineen ja tekemisineen, ja me saimme laittaa aivot narikkaan ja vain seurata isäntiä. Sanoisin siis etta ajomatkasta huolimatta reissu ehdottomasti kannatti tehdä.

Seuraavat kaksi viikonloppua ollaankin sitten lähempänä kotikontuja, ja sillä huomenna äiti tulee viikoksi meidän vieraaksi!