Ensi kesänä kotimme asuinpinta-ala vähenee nykyisestä lähes 130:sta neliömetristä reiluun 85:een. Molemmissa taloissa on lisäksi kellari joka toimii varastotilana. Tarkoituksemme on remontoida Montrealin kodin kellari niin että sinne tulee pieni vessa, työnurkkaus, vähän vaatehuonetyyppistä varastotilaa ja meidän nukkumapaikkamme sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja nukkumaan yläkerrassa niin että vanhemmat eivät ole seinän takana.
Joka tapauksessa asuintila on huomattavasti pienempi ennen tuota remonttia, ja nykyään meillä on kaikki tämän talon huoneet täysin kalustettuja ja lisäksi kellari täynnä kaikenlaista roinaa.
Uudenvuodenprojektimme on siis ollut tavaran vähentäminen, sekä sieltä kellarista että asuintiloista. Itse olen tosi hyvä siirtämään tarpeetonta tavaraa pikkuhiljaa yläkerrasta kellariin, ja Vince on taas vähän liiankin hyvä tyhjentämään sitä kellaria: kun se saa siivouspuhdin alkaa kellarista poistua tavaraa huimalla vauhdilla lähinnä roskikseen, sillä Vincen ajattelutavan mukaan tavara on absoluuttisen tarpeeton jos hän ei sitä enää itse tarvitse.
Iso osa omasta siivousenergiastani onkin mennyt vaihtoehtoisten jälleensijoittamiskohteiden löytämiseen. Pieneksi jääneet lastenvaatteet ja -tavarat olen koittanut antaa eteenpäin koulukavereille joilla on uusia vauvoja. Kaksi kaveria ovat lupautuneet katsomaan lelukassit läpi ennenkuin loput menee kirpparille. Kellarin portaissa on iso laatikko jossa on poistoon menevät parhaat tavarat, ja samanmieliset kaverit ja naapurit ovat vieneet siitä tavaroita mennessään käydessään kylässä. Kuvan keinohevonen, turvakaukalo ja jätesäkillinen lastenvaatteita (ja muutamia omianikin) lähtivät maanantaina naisten turvakotiin. Kun kaikki tutut ja muut jalommat kohteet ovat ottaneet kaiken minkä keksin antaa, menee loput jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle tai -kirpparille.
Monta asiaa olen pelastanut roskis-tuomiolta sillä etta olen maanitellut Vincen laittamaan ilmoituksen myyntipalstan annetaan-osioon, ihan vaan viikoksi. Mikään näistä ilmoituksista ei ole ollut siellä paria päivää pidempää.
Tänäänkin paikallinen opettaja kävi hakemassa yläkuvan rappusissa olevan muovikassillisen meille tarpeettomia kansioita (täällä kun opettejat joutuvat hankkimaan itse ison osan luokan materiaaleista).
Onneksi meillä on runsaasti aikaa hankkiutua kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon pikkuhiljaa, sillä muuten Vincen mielipide voittaisi paljon useammin. Ja katsotaan mihin me silti vielä tämän tavaramäärän kanssa vielä joudumme muuton koittaessa.
8 kommenttia:
Aah, tavaroiden vähetäminen, suosikkiaiheeni ja -ajanvietteeni! Olen todella hyvä viemään tavaraa roskiin ja UFFin laatikoihin, ja todella huono myymään tai edes laittamaan ilmoituksia nettiin. Jussi on huono näissä kaikissa, ja mulla ei ole vielä ollut tilaisuutta (/Jussin lupaa) käydä meidän kellarin tai vaatehuoneen kumppuun, jotka siis ovat täynnä pelkkiä Jussin tavaroita. Autotallin romut saa Jussi pitää, mutta "mun" säilytystilat aion vielä jonakin päivänä käydä läpi (tyhjentää n.75% tavaroista).
Ihanaa, sielunsisko!
Onko teilla taloyhtiossa kierratyskatosta tms paikkaa? Ma tiedan Suomesta parikin ihmista joiden taloyhtiossa on sellainen paikka mihin voi jattaa kayttokelpoista mutta itselle tarpeetonta tavaraa, ja sitten seuraava voi ottaa siita jotain mukaansa. Jos teilla ei jo ole tallaista niin jarkkaa tavarankierratysnurkkaus johonkin roskapaikan viereen!
Toi on kylla paha kun toinen haluaa pitaa tavaransa. Me ollaan naista vahan vaan eri mielta, silla mun mielesta vince ei tarvitse 128642374:a kirjaa joita se ei ole koskaan lukenut ja joita se ei koskaan lue, ja vincen mielesta ma en tarvitse 138278423:a astiaa (varsinkaan niita joita kaytetaan lahinna vieraiden kanssa).
En usko etta kumpikaan peraannymme naissa asioissa, eli ei auta kuin laittaa kirjahyllyt nakyvalle paikalle sisustuselementeiksi ja ostaa irrallinen astiakaappi.
Niin ja siis taytyy viela lisata etta ma tekisin mielellani lisaa maailmanparantamista joko rahalahjoitusten tai esim. jonkun yhdistystoiminnan kautta, mutta talla hetkella seka aika etta raha on aika kortilla...
Koitan siis paikata tata tilannetta nyt vahan silla etta mietin tosi tarkkaan kuka voisi hyotya meidan jutuista, ja anna sittan talla tavalla pienia 'tasmalahjoituksia' nyt kun rahkeet ei oikein riita muuhun.
Ja viela yksi kommentti: tyttokultien Mirva sanoi etta heidan tavoite on etta vuoden 2014 lopussa kodissa on 500 tavaraa vahemman kuin vouden 2014 alussa. Jokainen sisaantuleva tavara tietysti lasketaan miinukseksi. Suurin haaste kuulemma on etta ennen ensi joulua ollaan riittavasti yli 500:n etta lasten joululahjat ei pilaa tavoitetta.
Ma en kykene nain hyvaa organisointiin ja laskemiseen, mutta olis kylla hauska tietaa muuton koittaessa etta montako ylimaaraista tavaraa meidan talossa oli.
Meidän talossa on kierrätysnurkka, olin ihan unohtanut sen! Naapuri oli myös kaivanut roskiksesta meidän vanhan suihkuverhon, ja käyttää sitä nyt autonsa tuulilasin suojana.
Mä hankkiuduin eroon melkein kaikista kirjoistani viime vuonna, vaikka tiukkaa teki. Ei ole kuitenkaan ollut ikävä. Haluaisin todella myös käydä läpi liinavaatekaapin. Meillä kummallakin on äitien antamia lakanoita hurumycket, jotka mun mielestä pitäisi viedä kierrätykseen, ja Jussin mielestä leikata autotalliräteiksi. Siis mun pitäis leikata.
Mäkin haluaisin parantaa maailmaa, joskin musta tuntuu, ettei tää tästä parane. Koitan kuitenkin edes itse elää kuten opettaisin. Vaatteiden suhteen menee hyvin, mulla ei taida olla enää yhtään turhaa vaatekappaletta. Ostan vain sellaisia mitä rakastan syvästi, ja niitäkin harkiten. Pari kamalaa leopardikuvioista toppia tosin tarttui viime kesänä matkaan, kun muistelin kaupassa olevani 19v. Sitten kotona tajusin, että olenkin 29, ja näytän räväkältä keski-ikäiseltä! Taidan antaa ne äidille, sehän on räväkkä keski-ikäinen.
Haha leoparditopit :D
Ma ostan vaatteita taalla vaan kirpparilta, ja sitten suomessa marimekon ja nanson tehtaanmyymaloista/aleista. Ajattelen kirppareista niin etta ne on vahan niin kuin vaatekirjastoja silleen etta sielta saa pienta lainamaksua vastaan ottaa kotiin vaatteen, pitaa sita pari vuotta(/kertaa jos tuli virhearvio) ja sitten palauttaa sen hyvakuntoisena takaisin.
Ma olen miettinyt etta mun tyyli olis varmaan aika paljon hilltympi ja normaalimpi jos maksaisin kunnon hinnan vaatteistani, mutta sielta kirpparilta voi ihan kivutta (ja miettimatta) ottaa mukaan vahan riskimpaakin materiaalia kun siita ei koyhdy kuin pari kolikkoa, ja kun se on jo kierratettykin (ei siis tule sita maailmantuskaakaan).
Ma esimerkiksi ostin kiitospaivaillallismekoksi viime vuonna kokopitkan pellavaisen mekon, ja vaikka se on toistaiseksi ollut paalla vaan sen kerran se ei mietityta koska maksoin siita alle 3 dollaria. (p.s. se ei oikeasti ole ihan niin keskiaikainen tai keski-ikainen milta kokopitka pellavamekko kuulostaa, eli toivon etta silla on viela muitakin kayttokertoja).
Näin se muuttopäivä lähenee ja tavara vähenee, hyvä! Eikös mielikin tunnu kevenevän, kun pääsee turhasta tavarasta eroon.
juu :)
Lähetä kommentti