Viime viikolla vietin kolme yötä konferenssissa Vancouverissa. Konferenssi oli vähän mitä oli, ja siellä istuessa kärsin pienimuotoista akateemista identiteettikriisiä, mutta reissussa oli silti kiva olla. Vaikka oli ihan Kanadan länsireunalla, niin silti olisi kuin olisi kotiin tullut, ja halu palata sinne valmistumisen jälkeen vahvistui entisestään (jopa tullimies puhui sujuvaa ranskaa! Se on kuulkaa sama kuin Itä-Suomessa saisi ruotsiksi palvelua huoltoasemalla!).
En oikeastaan edes huolehtinut kotimiesten pärjäämisestä, eikä ollut tarvettakaan. Soitin kotiin ensimmäisenä aamuna ja Mailis sanoi "Miksi sä taas soitat?" ja Vince sanoi "Meillä menee hienosti! Olen loistava yksinhuoltaja!".
4 kommenttia:
Kiva, että reissu meni hyvin ja kotijoukot pärjäsivät :)
juu taytyy jattaa ne kahdestaan toistekin kun meni niin hyvin!
Et kuitenkaan malta jättää ;).
Hienoja maisemia. Mieli vetää takaisin Kanadaan, huoh - juujuu olen jo heittänyt toivon teidän tulemisesta tälle puolelle palloa
aiti olen aika varma etta kun paaset tanne meidan kommuuniin niin alat toivoa etta jaadaan tanne :)
Lähetä kommentti