Piti voida kertoa että meille tulee syksylla vauva, mutta sen sijaan nyt surenkin menetettyä raskautta.
Vince suree lisäksi korvatulehdustaan joka tuntuu vain pahenevan.
Mailis (joka aloitti tutinsyömisen muutamia viikkoja sitten) ei vielä tiedä että joutuu tarhasta palattuaan suremaan sitä että nyt se paljon uhkailtu peikko on tullut ja vienyt tutit mennessään.
Toivon että kaikki selviämme koitoksistamme.
7 kommenttia:
Voi Sari. Mitä tähän osaisi sanoa. olen pahoillani. Joskus elämä ottaa vastatuulta vähän liiaksi.
Onneksi sentään on positiivisia asioita joita odottaa, kuten se Suomi-loma. Toivottavasti sitten nähdään.
Jaksamista!
Kiitos Tiia.
Vaikka raskaus olikin jo ensimmaisen kolmanneksen lopulla, niin onneksi ei sita pidemmalla.
me voidaan varmaan taas ajella katsomaan teita joku paiva jos saadaan auto lainaan :)
halaus koko perheelle!
kiitos :)
Sympatiahalaus täältäkin.
-Päivi
Surusi on minunkin suruni - kaikelta ei lapsiaan pysty suojelemaan.
Häntä pystyyn, sanoisi muumimamma.
Onneksi tulette pian tänne ;))).
kiitos paivi :)
aiti kylla se tasta. koha on lukukausi ohi ja paasee tosiaan suomeen, jee!
Lähetä kommentti