Anopin käydessä pääsiäisenä me ostetiin uusi leivänpaahdin, kun anopin mielestä vanha näytti siltä että se syttyy palamaan hetkenä minä hyvänsä. Uusi paahdin kesti ehkä kolme viikkoa ennen kuin se sanoi poks komean valoilmiön kera. Siitä asti meillä on syöty paahtoleipä raakana, ja kinasteltu siitä ostetaanko uusi paahdin (ja minkä hintainen) vai leipägrilli.
Eilen päätin että aivan sama kumpi, nyt on saatava paahdettua leipää. Vince toi sitten marketista kotiin oman valintansa eli leipägrillin. Se pitää ärsyttää tikitystä toimiessaan ja paahtaa leivät kunnolla vain toiselta puolelta, mutta on se kyllä hienoa syödä paahtoleipä paahdettuna. Kannoin mikron kellariin grillin paikalta koska sitä käytetään ani harvoin, ja silloinkin siitä toimii vain osa nappuloista (toisinaan ei nekään).
Mailiskin aloitti perjantain nauttimalla leipägrillin antimista.
P.S. Tarhassakin menee jo taas ihan hyvin, eikä tänään edes naama vääntynyt äidin lähtiessä!
4 kommenttia:
Teiän vanha uus paahdin oli täyden palvelunkone: leipää JA sirkushuveja. Ei enää kukaan moisia laitteita väännä.
joo se pohksahti oikeen kunnolla, jopa pistorasiasta tuli savua.
mutta on se kylla sietamatonta etta ilmojen kylmetessa ei sais lamminta leipaa.
Vau millaisia kodinkoneita siellä rapakon takana on!!! Siis poksahti? Jösses.
Aika mikätin tämä uusikin grilli/paahdin sydeemi on :)).
joo taalla on kaikkee, tuu tanne vaan ihmettelemaan naita :)
Lähetä kommentti