pyykkimuijan ankea arki

Täytyy keksiä joku uusi menetelmä taloudenpitoon kun tuntuu että koko viikonloppu menee siivotessa ja pyykkiä pestessä. Pyykkihuollon lisäksi haaveilin runsaasti yhdestä ihanasta kaapumekosta, mutta sitten päätin että tarvitsen enemmän miniläppäriä kuin mekkoa. Perjantaina tein nimittäin kaksi tuntia tehokkaasti töitä koululla esseetä kirjoittaen ja säästin työn sekä muistikulle että nettiin. Lauantaina kun avasin tiedoston kotona viimeistelläkseni esseen sain huomata että olinkin jättänyt vikan version sille koulun koneelle, ja jotenkin säästänyt siitä vanhan version kaikkialle. Harmitti niin paljon että ei mitään järkeä. Ei sitten kyllä tullut sitä läppäriäkäään vielä kun kaupassa ei ollut sitä mikä Vincestä oli paras.

Tarvitsisin myös syyskengät mutta ei ole aikaa lähteä kaupoille, joten päädyin liimaamaan kesätennareihin pohjalliset farkkukankaasta. Lisäksi lyhensin sitä vanhaa lakanaa ja koitan uskotella itselleni että se on melkeen yhtä kiva kuin se ihana mekko.

munkki päivässä pitää tohtorin loitolla

Mailis osaa kolme sanaa sen verran luotettavasti että me ollaan varmoja siitä mitä ne tarkoittaa: äitä, kissa ja tissi. Viime viikonloppuna saatiin varmistus siitä että tissi on Mailiksen mielestä yleissana ruualle, sillä omenatilalla se viuhtoi innoissaan kohtia munkkia ja hoki "tsss, tisss, tissi!". Sama toistuu kotona kun vauva nostetaan syöttötuoliin.

Tänään menin iltapäivällä kotiuduttuani naapurin pihalle joogaamaan (naapuri oli ulkona kaksivuotiaan poikansa kanssa josta värväsin Mailikselle seuraa), ja mainitisin ohimennen että perjantain kunniaksi pitäisi pitää pieni happy hour. Puolen tunnin päästä meitä oli viisi naapuria drinkkien ja naposteltavien kanssa juhlistamassa viikonlopun alkua meidän talon edessä olevassa katoksessa. Viikonlopun pitäisi aina alkaa juuri näin.

haloo, kuka siellä?

Lisää omenakuvastoa. Ekassa kuvassa Mailis soittaa omenalla, ja tokassa se on vankina heinälabyrintissä.

Eilen vanha tuttu Glasgow'n vuodelta pysähtyi meille yökylään muuttomatkallaan Bostonista länsirannikolle, ja illalla tuli juotua se kunniaksi muutama olut. Aamulla oli aika ankeaa nousta puoli seitsemältä (Vincellä on luento kahdeksalta), mutta olinkin sitten ihmeen tehokas kun ehdin aloittamaan koulutyöt ennen omaa luentoa yhdeksältä. Hain Mailiksen kahdelta tarhasta (ihan jees päivä: vähän itkemistä ja ovelle kuikuilemista, jonkun verran leikkimistä ja pienet päikkärit aamulla) ja tulin kotiin jatkamaan kouluhommia. Mailis on liian aikaisista päikkäreitä huolimatta ihmeen hyväntuulinen ja leikkii itsekseen lattialla samalla kun mä saan vaikka mitä aikaseksi! Tässähän tulee ihan opiskelijamainen olo kun on näin tehokas.

puussa, oksalla, puusta

Seuraa siis lisää kuvia omenapuutarhavierailusta, tässä erässä: Mailis ja puut.

Viime yönä Mailiksella oli joku ihme vika ja se nukkui aivan uskomattoman huonosti, mutta muut valituksen aiheet ovat jokseenkin korjaantuneet. Näppis on taas normaaleilla asetuksilla ja Mailiksella oli hyvä päivä tarhassa, eli olin itse viisi tuntia yliopistolla kirjottamassa koulutöitä. Soitin tarhaan puolenpäivän aikaan ja tarkistin onko Mailis sen oloinen että menisin hakemaan sen heti, mutta hoitotäti sanoikin että sillä on oikein erinomainen päivä. Johtui varmaan siitä että ne olivat maalanneet vesiväreillä tänään (ja sen kyllä huomaa, Mailiksella on housut, pää ja maha ihan liilat!).

omenia

Viikonloppu meni ohi ihan huomaatta. Sunnuntaina kaytiin omenatilalla jossa otettiin niin paljon kuvia etta niista riittaa tannekin laitettavaksi koko viikon edesta. Laittaisin kuvia ja juttua heti mikali a) kello ei olisi jo puolta kahtatoista yolla, b) kaikki kouluhommat talta illalta olisi tehty, c) Mailis ei olisi herannyt puolen tunnin valein sen jalkeen kun meni nukkumaan, ja c) tietokonetta ei olisi asennettu uudestaan vajavaisilla aakkosilla.
Toivotaan etta suurin osa naista asioista on korjattu huomenna, ja voin laittaa tanne enemman kuulumisia. Nyt menen nukkumaan pois ylla mainituista asioista johtuvaa arsytysta ja nakemaan unia (uuni)omenista.

tule apuun anja!

Mailis koittaa nykyää soittaa ihan kaikella, niin kuin rakennuspalikoilla ja leivänpalasilla. Otsikko oli kuitenkin hämäystä, sillä olen jo kahtena peräkkäisenä päivänä hakenut tarhasta ei-itkevän lapsen! Pitkin päivää tulee kuitenkin vielä itkunpuuskia kun se muistaa että äiti onkin poissa (ja aamulla on kovin vaikeaa), mutta parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Huomenna Mailis joutuukin oikein tositestiin koska on tarhassa 9-14, eli joutuu menemään ihan itse siellä päikkäreille.

Hyvä kyllä että tarhailu alkaa sujumaan, koska mulla alkaa hommat kerääntymään enkä enää ehdi heti luentojen jälkeen hakemaan Mailista pois. Koulutyöt ovat kyllä niin mieluisia ja mielenkiintoisia että tuntuu melkeen väärältä vielä nostaa vielä palkkaakin tästä.
(Taidan siis mennä nöyryysharjoituksena pesemään vessan ennen iltaruokaa).

missä on mailiksen napa? siellä on mailiksen napa!

Mikä on söpömpää kuin naku vauva?

Naku vauva jolla on mustikkaa navassa! Mailis osaa etsiä napansa ja tietysti sitä pitää koko ajan kysyä, ja sitten hurrata kun napa löytyy vatsamakkaroiden välistä.

Tänään ostettiin huonekasveja (joku kiva en-tiedä-mikä, huonokuntoinen rönsylilja ja valkoinen orkidea joka on Vincestä tätimäinen) ja kutsuttiin Vincen koulukaveri meille perheineen, niillä kun on Mailista viisi päivää nuorempi tyttö. Nyt me sitten ollaan kai siinä elämänvaiheessa että hengaillaan vaan muiden vanhempien kanssa että voidaan jutella aikuisten kesken samalla kun lapset leikkii keskenään?

perjantai

Ensimmäisestä viikosta selvittiin elossa! Mailiksellakin oli tarhassa ollut tänään vähän helpompi päivä kun olivat ulkoilleet paljon, ja pihalla sitä ei ollut yhtään itkettänyt. Vieläkään se ei kyllä oikein syö siellä mitään, mutta eiköhän se siitä.

Tänään hain Mailiksen puoliltapäivin tarhasta ja ehdin hyvin tehdä koulutöitä sen nukkuessa iltapäivällä kahden tunnin päikkärit. Neljältä haettiin Vince koululta ja tultiin hippiruokakaupan kautta kotiin kassit täynnä patonkia, suklaata, juustoa, loumumysliaineksia ja vähän viintä. Illalla syötiin, juotiin, soitettiin kitaraa ja halailtiin. Täytyy sanoa että näissä kouluviikoissa on kyllä puolensa, sillä viimeiseen vuoteen perjantai ei ole ollut näin odotettu eikä juhlistettu.

huh

Kaksi koulu- ja tarhapäivää takana, joista toinen oli vain puolikas. Mailiksella on ollut aika rankkaa totutella ilman äitiä olemiseen, ja äidillä on ollut aika rankkaa totutella siihen että vauvalla on ikävä (ja että vauvaa on ikävä). Loppuviikko onneksi voidaan harjotella vain puolikkailla päivillä. Rankkaa on, mutta toivottavasti se tästä.

viimeinen lomapäivä

Sunnuntaina oli anopin viimeinen vierailupäivä ja näin kiva ilma. Käytiin nopeasti päivällä kaupungilla kääntymässä, ja muuten vaan otettiin iisiti kotona. Toipilas-Mailisekselle tämä sopi paremmin kuin hyvin, niin kuin mullekin Vincen kanssa koska oli viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua.

Tänään sitten satoi ja oli vähän synkkää, mikä ei sinänsä haitannut että Mailis keräsi vieläkin vähän voimiaan ja nukkui kahdet pitkät päikkärit. Sillä aikaa mä olin supertehokas ja laitoin ruokaa, imuroin, pesin vaippoja, leivoin piirakan naapureille kiitokseksi isosta kassillisesta pikkutyttöjen vaatteita ja ompelin itselleni ja Vincelle penaalit. Ei kai sitä nyt voi aloittaa koulua ilman uutta penaalia.

P.S. Täällä maanantai siis oli työn päivä eli pyhä, ja tiistaina siis itse kullakin alkaa tositoimet.

mailis 1v

Vincen äiti on täällä viikonlopun juhlistamassa Mailiksen yksivuotissynttäreitä joita juhlittiin siis eilen lauantaina. Edelleen varsin kuumeinen päivänsankari vietti merkkipäivänsä pääasiassa vaunuissa nukkuen ja tissillä roikkuen. Edes lahjat eivät kauheasti kiinnostaneet. Onneksi iltaa kohden tilanne hiukan koheni, ja Mailis jaksoi osallistua omiin kakkukesteihinsä naapureiden hurratessa.

Ensimmäisestä vuodesta selvittiin siis hengissä!

Nyt voimmekin sitten siirtyä jännäämään että laskeeko kuume tänään vai lähdemmekö tekemään lähempää tuttavuutta siihen surullisenkuuluisaan amerikkalaiseen terveydenhuoltoon...

P.S. Mailis on nyt kipeä harjoitellut sanomaan kovalla äänellä ensimmäistä kunnollista sanaansa: Äitää! Tai oikeastaan usein se kuulostaa äiteeltä, mutta ei kai se semmosta pohjanmaanmurretta missään ole voinut oppia?

ostetaan irtotissit

Kaikki lapsethan sairastuvat sopivasti sunnuntai-iltana, ennen matikankokeita ja silloin kun on hiihtopäivä. Ilmeisesti tämä on sisäsyntyinen juttu koska jopa Mailis 1-v hankki itselleen kuumeen ensimmäistä tarhapäivää edeltävänä iltana. Tämä oli harmillista koska mulla oli kalenterissa useampikin tervetulotapahtuma koululla, ja kipeänä Mailis ei halua syödä kuin tissiä. Jätin sen kuitenkin kylmästi kotiin Vincen kanssa muutamaksi tunniksi sekä keskiviikkona että torstaina, ja menin tapahtumiini myöhässä lähteäkseni etuajassa ("sori mut mun tissejä kaivataan nyt toisaalla"). Alan ymmärtää miksi tuoreet äidit eivät ole haluttua tavaraa työmarkkinoilla.

P.S. Puutarhaan on hankittu pöytä, nyt uupuu enää tuolit!