Tämänkertaisen Suomi-lomamme ihanat päivät alkavat olla taas luetut, ja mielessä on pakkaaminen (yök), paluumatka (eih), uuteen kotiin saapuminen (jännää) ja Vincen näkeminen (jee). Paljon ollaan ehditty tavata kavereita ja sukulaisia, kiitos siitä kaikille niille jotka ovat matkanneet meitä katsomaan, sillä autotonna pienen lapsen kanssa matkustaminen ei ole kaikken ihaninta. Ehkä ensi kerralla me sitten ollaan vähän aktiivisempia ja itsenäisempiä kulkemisen suhteen.Viimeiset Suomipäivät vietetämme äidin luona Sinin ja Valterin seurassa kesähelteistä nauttien. Heti kun Mailis herää (tai raaskin herättää sen) niin lähdetään järvelle uimaan, ja illalla syödään (pakaste)rapuja!
2 kommenttia:
OOH, ihana koira! Mun siskolla oli kaksi ihan samanlaista ja porukoilla musta versio :) Ne on ihan parhaita kavereita maailmassa!
Juu, labradorit on ihania löllyköitä!
Meidän äidillä oli ennen kaksi, mutta nyt enää yksi :( Niiden pehmeät korvat on ihan parasta!
Lähetä kommentti